Building Bridges to Reduce the Gap…

MicrophoneI am going to do something that has never been done before…

… atleast that is what my supervisors tell me!

Am I worried about the consequences?

Not really!

I have reasons to justify what I am about to do…

I am about to bridge the gap between us (researchers) and the research participants.

See, my research is centered on Technology accessibility for blind people.

Of course, I am grossly simplifying 4 years of research into 5 words. In terms of what I am about to do…

…The focus lies in understanding and involving research participants in my research, and not merely “using” them as data sources.

Why do this?

Because I believe that when it comes to understanding their daily life, research participants will tell me many things I need to know – much more than what they tell me within a ”semi-structured” interviews. So if I can interact with them outside the confines of an interviews or case-studies, I could substantially improve my understanding of the technology accessibility issues.

The problem with many research studies is that they consider participants inside a pseudo-natural environment. Within this setup, the participants are likely to have their guard-up, and might not share all the information they might otherwise share in a more natural and self-regulated setting.

Moreover, by limiting interaction with the participants to formal interviews, we tend to restrict the bonding and trust-building (at least that is the mistake I was making). Relationship between a researcher and the participant should not be limited to formal interactions only (unless of course the research is of a sensitive kind, or the research parameters make it necessary for the interaction to be limited, in that case, discretion must be exercised).

Instead, we as researchers should focus on taking interactive steps beyond the initial interviews. While I wouldn’t recommend dinners and house-calls, something can still be done to communicate openly…

…and here is what I am doing…

I am going to communicate with everyone:

  • who I have interviewed,
  • who is interested in, and
  • who is otherwise related to my studies.

This communication will take place through broadcasts to an email list

Last week, I compiled this list – 16 people as of now (if you are interested in my research, feel free to email me at neesac@utu.fi, I can add you to the list!)

I will be sending regular updates (every 3 months) to all the people on this email list. Everyone on this list (at least verbally) has consented to know more about how my research progresses (it is important that spam compliance is in place). In fact, many of the participants who have already been interviewed wish to provide further assistance!

Communicating with research participants (and interested parties) through an email list has been unheard of within the academic community (so I am told). By opening up these channels, I wish to keep participants interested in my research, so I can get their feedback and ask them questions to improve my research outcomes (after all, the research will affect them directly!)

Maintaining a list will also take less time and effort than mailing everyone personally! Yet with a well-worded email, I can create a semblance of exclusivity! (At no point will the participants’ details be shared!)

Emailing regularly has many benefits. It will

  • Allow me to stay accountable,
  • Stay up-to-date with my research plan, and
  • Keep interested parties informed

This format of communication will also help me in getting valuable and timely insight from participants who I have interviewed before (and perhaps strengthening of bonds through trust-building exercise)

I aim to keep the language in the emails semi-formal and non-technical in nature. The format of the emails will be suited to both staff members at the Turku School of Economics and others who are not directly involved in academia.

So, tell me…

…have you ever tried to communicate with your research participants and talked with them regularly about your research? Did you have good or bad experiences?

I would like to know what you think about communicating with participants regularly through email…so please comment below! Have you ever tried to bridge the gap in this manner (have you tried any other means?)

If you would also like to try out something like this, I would be happy to advise.

To me – my research is more that just what ’I’ do, and it is my hope that with this idea, I can successfully affect lives of people beyond my immediate research team.

P.S: While this is not an advertisement for my email list, if you wish to learn more about my research and stay in touch, you can sign up here:

http://eepurl.com/vhwJD

Everyone is welcome!

The list will be built and managed using Mailchimp, and as previously mentioned, I will not spam 🙂 You can unsubscribe to the list using links within the emails I send. 

Final words: Your thoughts on this matter are welcome!

Mainokset

Sosiaalinen media ja alaikäisten yksityisyydensuoja

jonna-jarvelainen-pieniTällä viikolla sekä työelämä että kotirintama on täyttynyt yksityisyydensuojan rajojen pohdiskelusta. Olemme opiskelijoiden kanssa verkkoliiketoimintakurssilla miettineet yksityisyydensuojaa perusteellisesti ja keskustelut ovat olleet mielenkiintoisia. Opiskelijat ovat esimerkiksi kertoneet, että jotkut työnantajat pyytävät jo hakemuksessaan hakijan blogin osoitetta, mikä voi ollakin järkevää jos haetaan sosiaalisen median gurua töihin. On myös mietitty, että voisiko työnantajasta olla epäilyttävää, jos hakijasta ei löydy mitään netistä.

Kotona 12-vuotiaallani alkaa olla kovat paineet päästä Facebookiin, jossa virallisena ikärajana on pidetty 13 ikävuotta. Kun kaverit puhuvat FB:stä, alkaa kuulema tuntua ulkopuoliselta. Validi kysymys on myös: ”Mitä ihmisen mielessä tapahtuu kahdentoista ja kolmentoista ikävuoden välillä?” Minun mielestäni taas lapsen ”pelisilmä” ei ole vielä riittävän kehittynyt osatakseen käyttäytyä sosiaalisessa mediassa kypsästi. Kun kaikki on julkista, postauksissa pitää osata käyttää sordiinoa.

Toisaalta opiskelijani jaksoivat huomauttaa, että tuskin kolmekymppisen työnhakua mitenkään haittaa se, että teininä on tullut laitettua nettiin omituisia valokuvia tai esitettyä ”vääränlaisia” mielipiteitä. Lisäksi yksityisyydensuojan käsite näyttää venyvän vuosi vuodelta. Mutta toisaalta eräs opiskelija kysyi: ”Mitä jos vuosien kuluttua joudut vaikka tahtomattasikin julkisuuteen, silloin kyllä kaikki likapyykki kaivetaan esiin vuosienkin takaa.” Oli miten oli, mediakasvatuksessa joutuu joskus kovaankin myllytykseen, eikä Pikku Kakkosen opit enää riitä. Siellä Riku ja Rami näyttävät jo alle kouluikäisille, ettei kaikkeen mitä telkkarissa sanotaan tai lehdessä kirjoitetaan kannata uskoa. Voi kuinka kaipaankaan Lasse Pöystin iltasatuja ja sitä yksinkertaisuuden aikaa…

Maanpäällinen osoite

Sain viestin tiedemaailmasta, missä tiedusteltiin, mikä on maanpäällinen osoitteeni. Mielenkiintoinen ja kysymyksiä herättävä tiedustelu.

Pienet aivosolut raksuttavat: onko minulla osoite myös esimerkiksi helvetissä ja taivaassa. Tai kenties molemmissa.

Kysyjä oli kuitenkin luultavasti halunnut korostaa, että ei kaipaa sähköpostiosoitettani vaan fyysistä sellaista. Ja taas aivosolut raksuttavat: annanko kotiosoitteeni, työpaikan osoitteen vai postilokero-osoitteen, jos satun sellaisen omaamaan. Joissain tapauksessahan halutaan vain ”kalastella” henkilöstä riittävästi tietoja, jotta niitä voidaan väärinkäyttää.

Tärkeintä lienee lähettäjän ja vastaanottajan kannalta, että posti/viesti löytää perille ja että lähetys saapuu ajoissa. Vastaanottaja ei voi paljon prosessin tehokkuuteen vaikuttaa, muuten kuin antamalla oikeat ja riittävät tiedot.

Mutta on tilanteita, että ”kaikki” muuttuu tai lakkaa olemasta. Ja sitten pitää alkaa päivittämään yhteystietoja. Olenko varmasti ilmoittanut kaikkille mahdollisille tahoille, että osoitteeni on muuttunut? Onneksi tähän ongelmaan on kehitetty keskitettyjä palveluja, että ainakin suurin osa virallisista osoitteista päivitty yhdellä ilmoituksella. Lisäksi ”posti” on alkanut tarjota sähköistä osoitetta.

Onko tulevaisuudessa niin, että samalla kun henkilö saa sotunumeron, niin samalla hän saa myös sähköisen kodin? Kuka elää, hän näkee.

Mutta jo nyt voimme lukea JulkICTstarategia ehdotuksen, joka on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Täältä löytyy varmasti asioita, jotka kiinnostavat sekä tietojärjestelmätieteen että johtamisen tutkijoita ja tekijöitä. Kuntasektorin tietotekniikkainvestoinnit ovat 10-kertaistuneet 30-vuodessa ja tuplaantuneet 15-vuodessa.

Strategian yhtenä ”tavoitteena on, että tieto- ja viestintätekniikasta tulee arkipäiväinen osa kuntien ja virastojen toimintaa ja johtamista. Uusimman teknologian ja tiedon hyödyntäminen täysipainoisesti toiminnan kehittämisessä vaatii osaamista, jossa korostuu tarve samanaikaisesti ymmärtää toiminnan tarpeet ja kehittämissuunta sekä tietotekniikan mahdollisuudet. Kaikilla julkisen hallinnon organisaatioilla tulee olla tämä kyvykkyys. ICT-palvelujen kehittäminen ja hankinta edellyttää hyvää osaamista. Osaamisen on oltava organisaation käytössä aina tarvittaessa. Tietohallinnon painopisteen tulee olla toiminnan kehittämisen tukemisessa. Kyvykkyyksinä tämä tarkoittaa esimerkiksi projektien hallintaa, toiminnan analyysimene-telmiä, strategista hankintaosaamista ja kokonaisarkkitehtuurin hallintaa.”

Onneksi näitä asioita voi opiskella ja niitä opetetaan mm. Turun kauppakorkeakoulussa. Tutustu lähemmin vaikka englanninkieliseen maisteriohelmaamme ja englannin kieliseen opinto-oppaaseemme sivuille 28-36.

Tekniikka petti Turussa

Turun kaupungintalon remontin yhteydessä on uusittu kokousjärjestelmä. Tai niin ainakin luultiin. Sillä järjestelmä kaatui heti alkajaisiksi eilisessä (1.10.2012) kaupunginvaltuuston kokouksessa, eikä sitä pystytty palauttamaan kokouksen aikana. Päätökset saatiin tehtyä nimenhuutoäänestyksellä.

Järjestelmä oli toiminut projektijohtaja Tuomas Heikkisen mukaan testausvaiheessa moitteettomasti. Näin on varmasti ollut. Mutta.

Itse pääsin tarkastuslautakunnan ominaisuudessa testaamaan kyseistä järjestelmää testiympäristössä viime viikolla. Syystä tai toisesta saimme järjestelmän jumiin alta aika yksikön. Ongelma viestitettiin eteenpäin ja osa ongelmista liittyi varmasti tietoliikenneyhteyksiin, mutta kenties järjestelmässä on vielä jotain muitakin puitteita.

Myönnän, että ainakin itse käytin tilaisuutta hyväkseni ja toimin ”valekokouksessa” hieman kurittomasti. Olen sitä mieltä, että ihmisille tarkoitettu tietojärjestelmä pitää testata erittäin huolellisesti, koska aina on joku joka käyttää tai yrittää käyttää järjestelmää väärin syystä tai toisesta. Tästä syystä kaikki teknisesti mahdolliset ongelmat kannattaa sulkea pois etukäteen. Samasta syystä testaajina pitää olla myös hyvin erilaisia ihmisiä, koska heillä on eri tapoja käyttää järjestelmiä.

Ongelmista huolimatta, uskon, että tieto- ja viestintäteknologian avulla demokraattinen päätöksenteko tulee lähemmäksi meitä jokaista. Tulee ehkä uusia tapoja toteuttaa demokratiaa esimerkiksi kuntatasolla.

Enemmän lahjoja osa 2

Kirjoitin viime jouluna siitä, miten lahjatalous on osa organisaatioiden toimintaa, vaikka sitä ei aina tule niin ajatelleeksi. Aihe tuli uudelleen mieleeni, kun viime päivinä tiedotusvälineet ovat kertoneet paristakin tapauksesta siitä, miten yrityselämässä kunnostautuneet ovat aktiivisia yleisen hyväntekemisen saralla. Lue loppuun

Rajoja ylittävää yhteistyötä

Yliopistojen yhdistymisestä seuraa paljon hyvää, vaikka huonot puolet huomataan heti ja niistä keskustellaan eniten. Minulla on kaksi loistavaa esimerkkiä aine- ja tiedekuntarajat ylittävästä opiskelijoiden välisestä yhteistyöstä. Molemmat esimerkit ovat yrityksiä, jotka ovat syntyneet eri aloilta tulevien opiskelijoiden yhdistäessä ajatuksensa. Toinen on Virkkuukoukussa, toinen Jalo Helsinki.

Virkkuukoukussa on kahden opiskelijan, minun hyvän ystäväni Tiina Jaatisen (KTM) ja muotoilija Minna Kokon perustama yritys. Liikeidea syntyi vuonna 2009 Nuori Yrittäjyys -kurssilla. Suunnittelija Minna Kokko sai idean mattomalliin Notre Damen katedraalin ikkunoista. Virkkuukoukussa valmistaa uniikkeja, kestävän kehityksen mukaisia pitsimattoja. Yritys on kasvanut kahden naisen kokoonpanosta siihen, että yrityksessä on nyt kuusi työntekijää, neljä osakasta ja alihankintaa Raina Säätiössä. Jälleenmyyjiä on ympäri Suomea ja ulkomailla, muun muassa Italiassa, USA:ssa ja Australissa. Yritys on saanut paljon medianäkyvyyttä, yhtenä tuoreimmista juttu Financial Times -lehdessä. Huimaa menoa siis!

Tiina kertoi minulle, että opiskelijat ovat oppineet paljon toisiltaan. Eri aloilta tulevilla henkilöillä on eri tapoja tehdä asioita, mutta loppujen lopuksi on kyse kuitenkin persoonasta ja ihmisistä, joten aloja ei voi näin stereotypioisoida. Kauppatieteellisellä koulutuksella on hyvät valmiudet yrittäjyyteen. Yrittäjyydessä onnistumisen kokemukset ovat paljon suurempia verrattuna moneen palkkatyöhön, koska tietää, että on itse saanut jotain aikaan.

Toinen opiskelijoiden yhteistyönä syntynyt esimerkkiyritykseni on designpalovaroittimia valmistava Jalo Helsinki. Se on yksi ensimmäisiä Aalto Entrepreneurship Society (Aaltoes) -yhdistyksen perustalta ponnahtaneita yrityksiä. Jalo Helsingin perustaja on Aalto-yliopiston Teknillisessä korkeakoulussa opiskeleva Olli Nuutila. Veljeni opiskelukaveri Miika Perä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta vastaa yrityksen rahoituksesta. Yritys on viiden yrittäjän pyörittämä yhteisö, johon yhteistyökumppaneiksi saatiin tunnetut suunnittelijat Harri Koskinen ja Paola Suhonen. Designpalovaroittimista syntyi Koskisen suunnittelema Kupu ja Suhosen käden jälkeä oleva Lento. Yliopistouudistus on antanut myös Helsingissä eri tieteenaloille mahdollisuuden kohdata. Aalto-yliopiston myötä syntyi yhdessä tekemisen kulttuuri Helsingin kauppakorkeakoulun, TaiK:n ja TKK:n välille.

Yliopistouudistus tuottaa siis myös hyviä asioita ja jaetun osaamisen tuomaa menestystä, joita on tärkeä muistaa nostaa esille edes silloin tällöin!

Alumniyhteistyö mahdollisimman lähelle opiskelijaa

Toissa viikolla käynnistyi ensimmäinen täysin TuKKKn alumnien puheenvuoroista koostuva luentosarja, Alumni Keynote Speakers 2012. Olemme ilahduttavasti saaneet suuren joukon entisiä opiskelijoitamme lupautumaan luennoitsijoiksi alumni-hengessä, kiitos entisen kurssikaverini, Hienosen Jukan. Hän kokosi omista kontakteistaan yli 20 hengen porukan kokeneista liike-elämän konkareista.  Osa heistä on jo käynyt normaaleilla kursseillamme luennoimassa tämän lukuvuoden aikana, mutta opiskelijoita näyttää erityisesti kiinnostavan tämä uusi luentosarja, jonka kaikki puhujat tulevat liike-elämästä.  Luentosarjaan oli ilmottautunut peräti 124 opiskelijaa.

Opiskelijoiden ainejärjestöt ottivat haasteen vastaan, kun kysyin, voisivatko he toimia luentojen isäntinä ja emäntinä. Johtamisen, logistiikan ja laskennan ainejärjestöjen jäsenet ovat soitelleet alumneille ja sopineet kaikkien luentojen aiheista ja ajoista. Erityisesti ainejärjestö Systeemi on kantanut vastuun koko kurssin järjestelyistä, suuri kiitos heille! Näimmepä jopa erillisen, houkuttelevan mainoksen kurssista sen sijaan, että tiedotus olisi vain kurssioppaassa yhtenä muiden joukossa. Kun tämä luentosarja toivottavasti toistuu vuosittain, jäämme odottamaan, mitä kaikkea mielenkiintoista keskustelua ja tekemistä opiskelijoiden ja alumnien kohtaamisissa vielä syntyykään.

Ensimmäisen luennon piti Olli-Pekka Lumijärvi Accenturesta. Kuulimme, minkälaiset ovat menestyvän yrityksen eväät globaalissa bisneksessä. Minkälainen vastaanotto oli suoraan liike-elämästä tulevalla entisellä opiskelijallamme? Kohtaaminen taisi olla molemmin puolin antoisa, melkein voin nähdä sen innostavan auran, joka väreili puhujan ympärillä, niin vastaanottavainen yleisömme oli. Opiskelijat vastaavat innolla kaikkiin kysymyksiin ja kysyvät lisää tai kommentoivat toistensa puheenvoroja. Jokainen sana uppoaa yleisöön ja herättää ajatuksia. Tällaista ei riviopettajana pääse useinkaan kohtaamaan massaluennoilla. Vain harvoin massaluennon vireystila on aistittavissa niin kuin näillä alumnien pitämillä luennoilla. Vastaava innostunut vuoropuhelu oli vuosi sitten Jukan omalla luennolla johtamisen peruskurssilla.  Pohdinkin tässä, mistä tämä aura puhujan ylle muodostuu. Lue loppuun