Mitä me oikein odotamme?

KalenteriTulevaisuuteen katsominen ja muutosten ennakointi ovat yksi johtamis- ja organisaatiotutkimuksen leipälajeista. Lue loppuun

Mainokset

Kognitiiviset harhat organisoitumisessa, osa 2

Kirjoitus on jatkoa aiemmalle tekstilleni: Kognitiiviset harhat organisoitumisessa, osa 1

Oletko koskaan miettinyt miksi hedelmät ja vihannekset ovat vastassa ensimmäisinä kauppasi ruokaosastolla? Luultavasti et, koska ainahan ne siinä ovat olleet. Asiaa ei ole tarvinnut miettiä myöskään sen vuoksi, ettei kauppasi järjestys ole poikennut muiden kauppojen järjestyksestä mitenkään: kaikkialla hevi-osasto on ykkönen. Ainoastaan jos joku anarkistihenkinen kauppias olisi asettanut karkit kierroksen kärkeen, olisi malli normaalista saattanut rikkoontua ja Systeemi 1 hälyttänyt Systeemin 2 pohtimaan, että missä mättää. Kun asiaa tulee syystä tai toisesta ajatelleeksi, ei hedelmien ja vihannesten asettelu kärryreitin alkupäähän tunnu kovinkaan järkevältä: ensimmäisinä kärryyn ja siksi pohjalle joutuvat pehmeät luonnon antimet kärsivät myöhemmin kärryyn tulevien kovien tuotteiden painosta. Olisi helpompaa lastata suuret ja painavat tuotteet ensimmäisenä ja poimia hedelmät kassojen lähettyviltä lommottomina kärryn päälle. Asiaa ajateltuaan ja tämän kauhistuttavan epäkohdan huomattuaan voi tietenkin nousta järjestelmää vastaan ja huristaa kärryineen vastavirtaan. Alun endorfiinihumalan laskettua pelko hankalaksi asiakkaaksi leimautumisesta, jatkuvat kärrykolarit ja mummojen ilkeät katseet luovat sellaisen infernaalisen institutionaalisen paineen, joka pakottaa uudisraivaajahenkisimmänkin sielun ennen pitkää takaisin normaalille kiertoradalle.

Miksi sitten lähestulkoon jokaisen kaupan ruokaosasto on rakennettu siten, että hevi-osasto on heti kierroksen alussa? Ostokäyttäytymistä tutkivat psykologit huomasivat jo kauan sitten, että terveellisten tuotteiden poimiminen kärryyn alussa luo psykologisen luvan tasapainottaa omaa hyveellisyyttään kierroksen lopun jäätelö-, karkki-, sipsi-, ja limsahyllyissä. Epäterveellisten tuotteiden kutsua olisi helpompi vastustaa mikäli ne olisi sijoitettu alkuun. Aihe on mielenkiintoinen ja myöskin ajankohtainen, sillä koulussamme Kaisa Kivioja tekee koeasetelmista aineistonsa ammentavaa väitöskirjaa hajuaistin vaikutuksesta ostokäyttäytymiseen.

Mutta miten kaikki tämä liittyy väitöskirjani aiheeseen, eli kognitiivisiin harhoihin organisoitumisessa? Esimerkki sisältää kolme yhteneväistä ajatusta oman työni kanssa: 1) yksilöiden psykologiset ominaisuudet ovat nähtävissä myös pään ulkopuolella fyysisissä ja sosiaalisissa rakenteissa. 2) käyttäytyminen on pitkälti automaattista ja 3) organisoituminen on työnjakoa Systeemin 1 ja 2 välillä. Näillä ajatuksilla on itse asiassa pitkä ja vaikuttava historia organisaatiotutkimuksen alalla, sillä ne ovat niin kutsutun Carnegie-koulukunnan keskeisimpiä opinkappaleita. Koulukunnan tunnetuimpien hahmojen Cyert, March ja Simon 1940 -50 ja -60 luvuilla julkaistuilla tutkimuksilla on ollut valtaisa merkitys myöhemmille tutkimuksille.

Ensimmäinen ajatus yksilöiden psykologisten ominaisuuksien näkymisestä rakenteissa löytyy helposti kauppaesimerkistä. Carnegie-koulukunta näki yksilön tiedonkäsittelykyvyn rajoittuneesti rationaalisena ja kytki tämän organisaation hierarkkiseen rakenteeseen: järjestäytymällä yksilöt pystyvät vähentämään rationaalisuutensa rajoittuneisuutta. Rajoittuneen rationaalisuuden mukainen ihmiskäsitys on sittemmin vaikuttanut suuresti sekä psykologiaan että taloustieteisiin. Kognitiivisessa psykologiassa vaikutus on selvästi nähtävissä työssäni käyttämässä heuristiikat ja harhat -paradigmassa, tosin sillä radikaalilla erotuksella, ettei rajoittuneen rationaalisuuden puitteissa ole mahdollista puhua kognitiivisista harhoista. Sen sijaan ajatus yksilötason psykologisten ominaisuuksien näkymisestä organisaatiotasolla, yksittäisistä yksilöistä erillään, koettiin vieraaksi. Aiheesta onkin julkaistu viime vuosia lukuun ottamatta ainoastaan yksittäisiä tutkimuksia. Oman työni kannalta on onnekasta, että aivan viimeisten vuosien aikana vuorovaikutus yksilötason psykologisten ominaisuuksien ja organisaatiotason rakenteiden välillä on herättänyt laajalti keskustelua. Neljä huipputason johtamisen ja organisaatiotutkimuksen journaalia; Academy of Management Journal, Journal of Organizational Behavior, Journal of Management ja Organization Science, ovat viime aikoina omistaneet aiheelle kukin oman teemanumeronsa.

Toinen ajatus automaattisesta käyttäytymisestä näkyy kauppaesimerkissä siten, että kaupassa olevat ärsykkeet ja asiakkaan rooli pitävät meidät jatkuvasti Systeemin 1 vaikutuksessa. Carnegie-koulukunta näki lähes kaiken organisaatiokäyttäytymisen olevan tällaista, jossa tietty ärsyke laukaisee siihen liittyvän käyttäytymisohjelman. Tämä ajatus on kestänyt aikaa: Psykologiassa kehittyneet aivotutkimusmenetelmät ovat tuoneet uutta näkökulmaa tapojen tutkimukseen. Organisaatiotutkimuksen puolella organisaatiorutiineihin liittyvä tutkimus on voimissaan. Tyypillinen päiväsi alkaa herätyskellon soitosta, joka laukaisee aamutoimiin liittyvän käyttäytymisohjelman. Vastaavat ärsykkeisiin ja rooleihin liittyvät automaatiot jatkuvat robottimaisen huomaamattomasti nukkumaanmenoon saakka. On itse asiassa harvinaista joutua tilanteeseen, jossa Systeemi 1 ei toimi ja Systeemi 2 joutuu miettimään, mitä oikein pitäisi tehdä. Olin jokin aika sitten kollegani Asto R:n (nimi muutettu) kanssa Subway-ravintolassa. Asto oli ollut Subwayssa viimeksi vuosikausia sitten viettäessään villiä nuoruuttaan Chilessä. Tämän vuoksi tilaaminen oli hänelle hämmentävä kokemus. Sitä se on kaikille ensimmäisillä kerroilla ennen kuin tilanteeseen liittyvä malli on tuttu Systeemille 1. Jos et koskaan tai pitkään aikaan ole käynyt Subwayssa ja haluat konkreettisen esimerkin tämän kappaleen sisällöstä, niin mene ja tilaa sämpylä!

Kolmas ajatus organisoitumisesta työnjakona Systeemien 1 ja 2 välillä on huonoiten liitettävissä alun kauppaesimerkkiin. Tarkoitan ajatuksella sitä, miten Systeemi 2 tietoisesti suunnittelee rutiinin, jota Systeemi 1 automaattisesti noudattaa. Nähdäkseni hyvässä organisoitumisessa on kyse juuri tästä. Tämän voi tehdä itse, tai sen voi tehdä joku toinen. Esimerkiksi laadit itsellesi kuntoilusuunnitelman, jota noudatat, tai valmentaja suunnittelee pelitavan, jota pelaajat mahdollisimman automaattisesti toteuttavat. Organisaatiossa tämä työnjako pyritään tekemään mahdollisimman hyvin organisaation tavoitteita silmälläpitäen. Tämä liittyy kauppaesimerkkiin siten, että kauppa pyrkii tietoisesti muokkaamaan asiakkaan automaattisen Systeemin 1 oman tavoitteensa, eli mahdollisimman suuren myynnin mukaiseksi. Myynti ja markkinointi ovat perinteisesti olleet äärimmäisen kiinnostuneita tutkimaan kuluttajien Systeemiin 1 liittyvää automaattista tiedonkäsittelyä ja käyttäytymistä: Miten hinnan saa näyttämään alhaisemmalta? Kuinka auton ostajalle saa myytyä lisävarusteita? Monissa tapauksissa myynti ja markkinointi tuntee yksilön kognitiiviset harhat eli ne tilanteet, joissa Systeemi 1 ohjaa toimimaan omien tavoitteiden vastaisesti. Monissa tapauksissa yritysten ansaintalogiikka on osittain perustunut kuluttajien kognitiivisten harhojen hyväksikäyttöön. Tätä kirjoittaessa vuoden 2014 alussa katson kristallipallooni ja näen muutoksen: lähinnä päälle puettavan teknologian ansiosta ihmiset tulevat tietoisimmiksi automaattisesta tiedonkäsittelystään ja rutiineistaan. Tällä hetkellä Quantified Self -liike on tämän tulevan trendin heikko signaali.

Väitöskirjani keskeinen väite yhdistää kolme edellä mainittua ajatusta. Väitteeni on, että kognitiiviset harhat näkyvät organisaatioiden rutiineissa. Otan esimerkiksi Lewisin vuonna 2003 julkaistun kirjan Moneyball – The art of winning an unfair game, jonka pohjalta tehtiin myöhemmin myös elokuva. Kirjassa kuvatun tositarinan keskeinen idea on se, että baseballissa koko 1900-luvun ajan kumuloitunut viisaus joukkueiden rakentamisesta perustui valmentajien ja joukkueenjohtajien subjektiivisiin ja usein vääriin intuitioihin. Joukkueiden rakentamisessa keskityttiin liiaksi tilastoihin, jotka mittasivat näyttäviä ja mielikuvia herättäviä suorituksia kuten lyödyt juoksut. Lisäksi valmentajat luottivat liiaksi silmämääräisiin arvioihinsa pelaajien itsevarmuudesta. Liian vähän huomiota saivat eivät niin näyttävät, mutta pelin kannalta arvokkaat suoritukset, kuten näpäytykset. Kirjassa ei tätä termiä käytetä, mutta kyseessä on käytettävyysheuristiikka, jonka mukaan mitä selkeämmän mielikuvan pystymme muodostamaan, sitä oikeampana ja todellisempana pidämme tietoa. Tämä kognitiivinen harha institutioitui osaksi baseballyhteisön tapaa rakentaa joukkue, kunnes Oaklandin manageri vuosisata myöhemmin alkoi kyseenalaistaa näitä menetelmiä ja rakentaa joukkuetta objektiivisemman tilastollisen analyysin perusteella. Tämä tapa osoittautui tehokkaaksi ja kumosi aiemmat kognitiivisen harhan sisältäneet rutiinit, jotka uuden sukupolvet olivat omaksuneet vuosi toisensa jälkeen.

Kognitiivisia harhoja organisaatioissa on tutkittu paljonkin, mutta tutkimukset ovat lähinnä keskittyneet yksilötasoon, johtajan päätöksentekoon. Vaikka keskustelu yksilöpsykologisten ominaisuuksien ja organisaatiotason tutkimuksen välillä on vilkastumassa, ei tutkimuksia, joissa kognitiivinen harha näkyy osana organisaation rutiinia, juurikaan ole toistaiseksi. Vaikka joskus on tuntunutkin, että pelko hankalaksi asiakkaaksi leimautumisesta, jatkuvat kärrykolarit ja mummojen ilkeät katseet saavat vallan, yritän silti iskeä kiilaa tähän saumaan.

Fifteen years of Global Entrepreneurship Monitor

What is the Global Entrepreneurship Monitor?

Just last week the annual report of the Global Entrepreneurship Monitor (GEM) was launched in Chile. This unique international endeavour has collected, processed, and provided up-to-date information about entrepreneurial activity and it’s institutional conditions across the nations. This year marks the 15th anniversiary of the GEM.

GEM was initially conceived in 1997, and the first report was published in 1999. Finland was involved already at this point. The first report covered 10 countries, all of which were members of the OECD. GEM is now a truly global entity, as originally conceived, and in 2013 it covers approximately 75% population and 90% of world’s total GDP. Nowadays GEM encompassed 70 economies, and it has since the beginning involved more than 100 countries in total.

What exactly GEM tells us about entrepreneurship?

GEM generates relevant primary information on entrepreneurship, providing harmonized measures about the attitudes, activities and characteristics of adult individuals who participate in various phases of entrepreneurship. It also analyzes aspirations that these entrepreneurs hold for their businesses, along with other key features of their ventures. For instance, in 2013 more than 197,000 individuals have been surveyed and approximately 3,800 national experts on entrepreneurship participated in the study across 70 economies. Collectively this represents all global regions of the world and a broad range of economic development levels.

Finland as a part of the GEM

Finland has participated in the GEM since the beginning. A research team at Turku School of Economics lead by professor Anne Kovalainen has been taking care of the Finnish data collection and reporting the related results since 2004. Throughout the years the findings have enlightened researchers and policy-makers about the possible directions and outcomes of entrepreneurship in Finland. Thus, the national as well as global GEM results provide an important corner stone for assessing entrepreneurship, its role in a society, and guidelines how to enhance entrepreneurial activity in a country.

The uniqueness of the GEM data is embedded in the delicate and harmonized data collection. Moreover, there is no similar data available anywhere. In Finland we collect data at least 2,000 respondents aged 18-64-years (based on randomized sampling). Before the data is collected all of the related procedures have to be approved by the GEM’s Research Director. All of this is made in order to secure the high quality of data.

As an innovation-driven economy located in the Europe Finland’s peers are developed countries, and this is usually reflected in reporting the results. In addition to Finland, the country comparison enables a wider perspective for interpreting the results at hand.

What does the data say?

I will not provide you specific details about the latest data. The reason for this is the simple fact that the national report is currently under construction. Instead, I use the opportunity and highlight some of the issues Finland as an entrepreneurial society might be acknowledged around globe.

Positively, the entrepreneurial potential embedded in the Finnish adult population is one of the recurring outcomes. It is delightful to notice that the share of individuals, who perceived that they have the skills and opportunities required to start a business, is annually relatively high. For instance, almost half of the Finnish adults see that there are business opportunities around them. Similarly, the results highlight year after year that this share is higher than average among individuals with higher education. And that’s good news for institutions like universities.

The continuous downside is that the above mentioned entrepreneurial potential is not too often harnessed into actual startup behavior. Already at the stage of entrepreneurial intentions (the initial motivation to start or not to start a business) Finns are lacking behind of our peers in innovation-driven economies. This streak continues when the share of new entrepreneurs is under scrutiny. Among innovation-driven economies Finland is in the middle league at its best – Is and has been already during the last years. The level of performance is shown also in Finnish entrepreneurs’ aspirations. Their growth expectations are modest, and thus the prospect for generating new jobs on their side is slow. As challenging for the growth prospects is the lack of international orientation among Finnish entrepreneurs.

In a more general perspective our often findings suggest that Finland is a competitive and relatively business friendly economy among studied innovation-driven economies. In Finland the governmental policies and regulation are supportive for entrepreneurship, and there is lot of support provided for female entrepreneurs and high-growth firms.

In times like these, like the aftermath of economic turbulence, changes in the general well-being, and similar large transformations, the renewal of society and the economy is already occurring in a way the may erase/replace the old. This renewal does not necessarily show up solely in form of new businesses or entrepreneurial activities. As importantly, the renewal might be initiated by knowledgeable and skillful personnel in any organization who pursue for new business opportunities.

In all, societies seem to be better off if their population is embbedded with entrepreneurial attitude and skills. Thus, identifiying this provides a better understanding of the entrepreneurial capacity of an economy. While helping societies in this, the GEM has made it clear how entrepreneurship manifests itself in particular economies across the globe and that focusing on increasing the number of start-ups or self-employment is not the same as a focus on stimulating entrepreneurship. The research continues…

Kognitiiviset harhat organisoitumisessa, osa 1

Tämän lukuvuoden teemana TSEpustuksia-blogissa on kirjoittajien omien tutkimusten esittely. Olen sekä uusi kirjoittaja tässä blogissa että vanha  tohtorikoulutettava johtamisen ja organisoinnin aineessa. Teen väitöskirjaa työnimellä ”Kognitiiviset harhat organisoitumisessa”. Tämän edellisen lauseen olen sanonut eri yhteyksissä uusia ihmisiä tavatessani joitakin kymmeniä kertoja kuluneen neljän vuoden aikana. Lähes poikkeuksetta lauseen sanottuani olen kuullut kysymyksen ”mitä kognitiiviset harhat ovat?”. Tähän kysymykseen olen onnistunut antamaan hämmästyttävän erilaisesti rönsyileviä vastauksia. Vastausteni monipolvisuuteen nähden kuulijoiden reaktio on ollut mielenkiintoisen samankaltainen: kohtelias hymy tai vaivaantunut hiljaisuus. Olisi herkullista uskotella itselleni, etten kohtaa penaalin terävimpiä kyniä. Tämä saattaa toki olla tottakin, mutta toisaalta olen jo vastaukseni puolivälissä useimmiten niin hukassa, etten muista mitä sanoin juuri äsken. Sanat vain pulppuavat suustani samalla kun toivon, että niistä muodostuisi jokin järkevän kuuloinen lause. Joskus, tosin äärimmäisen harvoin, onnistun antamaan jonkinlaisen kuulijaa tyydyttävän vastauksen. Sen kerran tai parin jälkeen, kun tämä on tapahtunut, on jatkokysymys yleensä ollut ”miten kiinnostuit tuollaisesta aiheesta?”.  Aloitan kirjoitukseni optimisesti vastaamalla ensin tähän jatkokysymykseen, jonka jälkeen yritän suurella tahdonvoimalla selkeyttää ajatukseni ja kertoa mitä kognitiiviset harhat ovat. Tämän jälkeen voin toivottavasti jatkossa tokaista, että KVG tai ainakin, että KVTSEpustuksia. Väitöskirjani työnimen organisoitumisosan säästän tämän kirjoituksen keväällä ilmestyvää jatko-osaa varten. Lue loppuun

Conference experiences

This autumn has been pretty busy for me, conference-wise. After being heavily involved with organising one at TSE, I’ve been attending two elsewhere. And although none of the confeafricolarence programs were closely related to my specific research areas, I’ve still gained good contacts, plenty of interesting ideas to use on courses and also new perspectives for couple of articles. Some unforgettable moments and tastes have been experienced too.

In ARES at Regensburg University, Elena Ferrari commented that in social networks you are not the customer, but the advertiser is and you are just the commodity. How well put! My social network considered this to be social media 101, basic information, which is true, but how often Facebook, Instragram, LinkedIn users consider this? Lue loppuun