About Jonna Järveläinen

Olen ma. erikoistutkija TSE:n tietojärjestelmätieteessä ja tutkin sekä opetan jatkuvuudenhallintaa sekä verkkoliiketoimintaa.

Apurahalotto

Onko kukaan laskenut, kuinka paljon rahaa säästettäisiin tutkimusorganisaatioissa, jos apurahoja ei haettaisikaan vaan ne arvottaisiin?

Joitain vuosia sitten purin turhautumistani, kun taas olin saanut joltain säätiöltä hylätyn hakemuksen, ja kotifyysikkomme lohduttaessaan heitti tämän apurahalottoajatuksen ilmaan. Mitä jos tutkijat keskittyisivätkin hakemusten tekemisen sijaan julkaisemiseen ja kansallisella tasolla säätiöiden sekä Akatemian ja Tekesin tutkimusrahat pistettäisiin yhteen, ja arvottaisiin satunnaisesti kilpailijoiden kesken? Lue loppuun

Mainokset

Futile tasks

jonna-jarvelainen-pieniOn Sunday, Helsingin Sanomat, the leading newspaper in Finland, published an excellent article about futile work tasks. Journalist Anna-Sofia Berner had asked from readers to post stories about their work tasks that seemed to be useless, due to bureaucracy or to the fact that somebody else does the task also etc. The conclusion was that there are a lot of futile meetings, reporting or work tasks due to poor organisation or – poor information systems. For example some teacher had to report to a system before a lecture the topic of the lecture, and then after the lecture again the contents of the lecture. Lue loppuun

Conference experiences

This autumn has been pretty busy for me, conference-wise. After being heavily involved with organising one at TSE, I’ve been attending two elsewhere. And although none of the confeafricolarence programs were closely related to my specific research areas, I’ve still gained good contacts, plenty of interesting ideas to use on courses and also new perspectives for couple of articles. Some unforgettable moments and tastes have been experienced too.

In ARES at Regensburg University, Elena Ferrari commented that in social networks you are not the customer, but the advertiser is and you are just the commodity. How well put! My social network considered this to be social media 101, basic information, which is true, but how often Facebook, Instragram, LinkedIn users consider this? Lue loppuun

Plagiarism discussion

jonna-jarvelainen-pieni”Student cheating is common, and plagiarism is just one type of cheating.” ”Faculty members are not yet prepared to talk about plagiarism.” ”Plagiarism is so rare that a teacher might have just one serious case during his/her career.”

These kind of issues were presented last week in a national plagiarism seminar, where mainly administrative personnel, librarians and also some teachers, who were interested in the theme met each other. Finally, fortunately, also universities understand how easy it is nowadays to copy-paste material from the web, and how common it is.

Unfortunately, just a minority of the participants were teachers, whose job is affected by this phenomena. Were they not interested in this, or too busy to come, or have they outsourced anti-plagiarism activities to administration? I guess, they had not yet encountered plagiarism.

One presentation focused on the research in progress, which studied the emotions of teachers, when they discover plagiarism. They feel disappointment, they are hurt, their trust to students disappears and later they also become very sensitive in their own writing, and start paying extra attention to referencing and self-plagiarism.

As a person, who has gone through these emotions in this kind of situation several times, I welcome the anti-plagiarism tools. At least the tools will most likely show to other teachers as well, how common copy-pasting is. Tools will also show students how they should write, and hopefully they will learn how text should be composed. Now, I feel optimistic, at least until the next plagiarism case.

Improvisoinnista

paasiainenOlen tässä viime aikoina lukenut erilaisista käytännöistä ja improvisoinnista yrityksissä. Ohjelmistopuolen artikkeleissa on ilmeisesti ollut vallalla sellainen uskomus, että ohjelmistot tehdään aina jonkun tietyn ennalta päätetyn metodin tai mallin mukaan. Käytäntöä kun on sitten tutkittu, on havaittu, ettei asia olekaan ihan niin, vaan monesti ei käytössä ole mitään metodia, ja toisinaan vain osa metodista on käytössä.

Johtamisen puolella taas on kuulema ajateltu, että johtaja päättää, mitä tapahtuu, ja alaiset tekevät ennakoitujen suunnitelmien mukaan.  Onneksi jotkut tutkijat ovat havainneet, että usein työntekijät joutuvat improvisoimaan, kun ennalta suunniteltu toimintatapa ei ole jostain syystä toiminutkaan tai sellaista ei ole tehty lainkaan.

Yrityksen tai julkisen organisaation pitää tietysti hyväksyä se, että työntekijät ovat oman alansa asiantuntijoita, ja osaavat ratkoa ongelmia ja keksiä hyviä käytäntöjä.  Esimerkkinä voi olla vaikka sähköpostitietojärjestelmän ”kaatuminen”. Siihen on varauduttu monin eri tavoin ja on olemassa myös suunnitelma, miten ongelmasta selviydytään. Mutta koska kaikkeen ei voida suunnitelmassa varautua, IT-asiantuntijat joutuvat improvisoimaan kun joku työntekijä on tartuttanut viruksen yrityksen tietoverkkoon liittämällä siihen ulkomailla ”huolletun” työkoneensa. Oman järjen käyttö on siis hyvä asia!

Joissain organisaatioissa johdon tai vaikka hallintohenkilökunnan on taas vaikea hyväksyä, että asioita tehdään ja halutaan tehdä eri tavoin kuin ennalta on suunniteltu. Tämä on varmasti ongelmallista, kun asiaa ruvetaan tutkimaan, johdon pitää hyväksyä tutkijoiden läsnäolo, vaikka he tutkivat sellaista toimintaa, mikä ei välttämättä johdon mielestä ole hyväksyttävää. Nähtäväksi jää, pääsemmekö me haastattelemaan tai havainnoimaan improvisoijia.

Oli kyse sitten muutosvastarinnasta tai siitä ettei uusista ideoista pidetä, asiantuntijat ovat kuitenkin tuottavammillaan kun he saavat tehdä mitä he haluavat.

Hauskaa pääsiäistä!

Freemium

jonna-jarvelainen-pieniViime viikkoina olen törmännyt moneen mielenkiintoiseen Freemium-liiketoimintamallin sovellukseen. Freemium-sana tulee ”free” ja ”premium” sanojen yhdistämisestä ja siinä asiakkaalle tarjotaan ensin ilmaiseksi maistiaiset tuotetta tai palvelua, minkä jälkeen lisämaksusta saa lisää ominaisuuksia käyttöönsä. Malli on tuttu muiden koukuttavien tai riippuvuutta aiheuttavien aineiden maailmasta, mutta näyttää toimivan onnistuneesti myös netissä.

Hesari tarjoaa ensimmäisen näköislehden tabletin käyttäjälle ilmaiseksi, mutta seuraavana aamuna aamupalapöydässä pitäisi näköislehti ostaa. Valitettavasti, yhden kokeilukerran kokemus ei kuitenkaan ollut niin koukuttava, että olisin lähtenyt höyryävän kupin äärestä etsimään maksuvälineitä.

Toinen esimerkki tulee pelimaailmasta. Viime viikolla perheen koululaiset olivat poikkeuksellisen hiljaa iltapalapöydässä kännykät käsissään. Kävi ilmi, että he pelasivat koulussa esiteltyä Sanajahti-peliä, jossa 1,5 minuutissa pitää löytää mahdollisimman monta sanaa ja pidemmistä saa enemmän pisteitä. Lopulta vanhemmatkin olivat koukussa ilmaiseen peliin. Pro-version ostajat vaan saavat pelata 10 viimeistäkin sekuntia, kun ilmaisversion käyttäjät saavat olla nopeampia. Ärsyttävän usein juuri kuin oli löytämässä pitkän sanan aika loppuu kesken. Tässä freemium-malli on todella houkutteleva. Veikkaisin, että jos pelin kehittäjät esittelisivät myös Sanajahti juniorin, jossa juuri lukemaan opettelevat saisivat rajoittamattoman ajan puitteissa etsiä kerrottuja lyhyitä sanoja, monikin vanhempi voisi muutaman euron sijoittaa. Viisivuotiasta on turha yrittää houkutella etsimään perinteisellä kynällä puuhakirjan kirjainsokkeloista sanoja, koska se ei ole yhtään vastaava kuin ”sähköpeli”.

Viimeinen esimerkki tulee kirjamaailmasta. En ole ihan varma, voidaanko tämä luokitella freemiumiksi, mutta samoja piirteitä siinä on. Jaakko Hallavo Smilehousesta, joka on ollut Verkkoliiketoiminta-kurssilla vierailijana, kirjoittaa kirjaa Verkkokaupan rautaisannos, ja siitä  julkaistaan neljä maksullista osapainosta Elisa-kirjassa ennen kuin syksyllä saadaan varsinainen kirja. No mikä tässä sitten on ilmaista ja koukuttavaa maistiaista? Kirjoittaja itse lähetti kollegoilleen kutsun LinkedIn-ryhmään keskustelemaan kirjasta ja siihen liittyvistä aiheista, ja verkkokaupan ammattilaiset ovat ryhmässä keskustelleet ahkerasti viime viikot. Sisällön siis tuottavat lähinnä muut kuin kirjoittaja itse. Keskustelun seuraajalle tulee pian kuitenkin halu ostaa kirja, jotta tietäisi tarkemmin mistä puhutaan. Harmi, että Elisa-kirjan maksuvaihtoehtoihin ei taida sisältyä firman luottokortti, työhön liittyvät hankinnat olisi helpompi hoitaa sillä tavoin.

Kuten niin monessa muussakin liiketoimintamallissa, freemiumissakin on lukitsemisella, koukuttavuudella tärkeä osa, ja siinäkin on monia mahdollisuuksia onnistua tai epäonnistua. Mielenkiinnolla odotan mitä vielä keksitään.