Valokuvat ikkunoina ja peileinä organisaatiotutkimuksessa

“If you feel tempted to use a picture of two hands shaking in front of a globe, put the pencil down, step away from the desk, and think about taking a vacation or investigating aromatherapy.” (Nancy Duarte)

Valokuvissa tutkimusaineistona piilee hurja potentiaali, jos syventyy tarkemmin ajattelemaan niiden käyttömahdollisuuksia. Voisiko niillä tehdä jotain muutakin kuin vain kuvata kentän tilanteita ja kertoa lukijalle, että ”I was here”? Millaiset kuvat ovat merkityksellisiä? Mikä tekee kuvasta merkityksellisen?

Valokuvien kautta avautuu rikas tulkintojen kenttä. Niiden kautta voi palata vielä hetkeksi aineistonkeruun jälkeen niihin tilanteisiin, joissa oli tutkijana läsnä. Niiden kautta voi tarkastella ja analysoida tunteita, tilanteita, tunnelmia ja ristiriitoja.

Rayn ja Smithin (2012) tuore artikkeli kokoaa yhteen ideoita valokuvien käyttömahdollisuuksista. Väitöstyössäni keskityn tällä hetkellä aineiston tuottamisen mahdollisuuksiin valokuvien avulla; annan haastateltavien tai havainnoitavien valita itselleen merkityksellisiä valokuvia uran ajalta ja sitten keskustelemme niistä. Olen huomannut, että valokuvat puheenaiheena nostavat tutkimusilmiöstä sellaisia asioita esille, joita ei muilla tavoin saisi näkyville.

Tutkimuseettiseltä kannalta on tärkeä pohtia valokuvien mukanaan tuomia haasteita; muun muassa tekijänoikeuksia sekä sitä, että tutkittavien henkilöllisyys usein paljastuu kuvista.

Valokuvat toimivat sekä ikkunoina näyttämään lukijalle sitä maailmaa, jota tutkimus kuvaa että peileinä,  joissa tutkittavat ja tutkija voivat reflektoida omia kokemuksiaan niiden kautta.
Kiehtovaa, eikö totta?

Ks. Ray, J. L. – Smith, A. D. (2012)Using Photographs to Research Organizations: Evidence, Considerations, and Application in a Field Study. Organizational Research Methods, Vol. 15 (2), 288−315.

Haastavaa havainnointia

Terveiset etnografiselta tutkimuskentältä! Syksyni on käynnistynyt väitöstyöni aineistonkeruulla, havainnoinnilla. Se on haastava mutta antoisa aineistonkeruumuoto. Havainnoin tällä hetkellä kahden eläköityneen balettitanssijan freelanceproduktiota, jossa he ovat päässeet toteuttamaan vapaammin omia intressejään kuin tähän astisella työurallaan. Olen nopeasti tutustunut havainnoimiini ihmisiin ja päässyt sisään heidän työskentelytapoihinsa. Olen kirjoittanut muistiinpanoja, valokuvannut ja videoinut työskentelyä. Haasteellista on ollut erityisesti spontaanien tilanteiden ylöskirjaaminen ja omien havaintojeni erottaminen siitä, mitä havainnoitavat kertovat työstään ja omista havainnoistaan. Kiinnittämällä huomiota näihin asioihin olen kuitenkin ylittänyt haasteet ja aineistostani tulee varmasti antoisa osa työni palapeliin.

Havainnointia ei ole hyödynnetty liiketaloustieteissä niin paljon kuin mitä se ansaitsisi, ja suosittelen sitä kaikille, jotka vähänkin pohtivat sen mahdollisuutta aineistonkeruutavaksi!

Hyvää syksyn alkua kaikille!

Rajoja ylittävää yhteistyötä

Yliopistojen yhdistymisestä seuraa paljon hyvää, vaikka huonot puolet huomataan heti ja niistä keskustellaan eniten. Minulla on kaksi loistavaa esimerkkiä aine- ja tiedekuntarajat ylittävästä opiskelijoiden välisestä yhteistyöstä. Molemmat esimerkit ovat yrityksiä, jotka ovat syntyneet eri aloilta tulevien opiskelijoiden yhdistäessä ajatuksensa. Toinen on Virkkuukoukussa, toinen Jalo Helsinki.

Virkkuukoukussa on kahden opiskelijan, minun hyvän ystäväni Tiina Jaatisen (KTM) ja muotoilija Minna Kokon perustama yritys. Liikeidea syntyi vuonna 2009 Nuori Yrittäjyys -kurssilla. Suunnittelija Minna Kokko sai idean mattomalliin Notre Damen katedraalin ikkunoista. Virkkuukoukussa valmistaa uniikkeja, kestävän kehityksen mukaisia pitsimattoja. Yritys on kasvanut kahden naisen kokoonpanosta siihen, että yrityksessä on nyt kuusi työntekijää, neljä osakasta ja alihankintaa Raina Säätiössä. Jälleenmyyjiä on ympäri Suomea ja ulkomailla, muun muassa Italiassa, USA:ssa ja Australissa. Yritys on saanut paljon medianäkyvyyttä, yhtenä tuoreimmista juttu Financial Times -lehdessä. Huimaa menoa siis!

Tiina kertoi minulle, että opiskelijat ovat oppineet paljon toisiltaan. Eri aloilta tulevilla henkilöillä on eri tapoja tehdä asioita, mutta loppujen lopuksi on kyse kuitenkin persoonasta ja ihmisistä, joten aloja ei voi näin stereotypioisoida. Kauppatieteellisellä koulutuksella on hyvät valmiudet yrittäjyyteen. Yrittäjyydessä onnistumisen kokemukset ovat paljon suurempia verrattuna moneen palkkatyöhön, koska tietää, että on itse saanut jotain aikaan.

Toinen opiskelijoiden yhteistyönä syntynyt esimerkkiyritykseni on designpalovaroittimia valmistava Jalo Helsinki. Se on yksi ensimmäisiä Aalto Entrepreneurship Society (Aaltoes) -yhdistyksen perustalta ponnahtaneita yrityksiä. Jalo Helsingin perustaja on Aalto-yliopiston Teknillisessä korkeakoulussa opiskeleva Olli Nuutila. Veljeni opiskelukaveri Miika Perä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta vastaa yrityksen rahoituksesta. Yritys on viiden yrittäjän pyörittämä yhteisö, johon yhteistyökumppaneiksi saatiin tunnetut suunnittelijat Harri Koskinen ja Paola Suhonen. Designpalovaroittimista syntyi Koskisen suunnittelema Kupu ja Suhosen käden jälkeä oleva Lento. Yliopistouudistus on antanut myös Helsingissä eri tieteenaloille mahdollisuuden kohdata. Aalto-yliopiston myötä syntyi yhdessä tekemisen kulttuuri Helsingin kauppakorkeakoulun, TaiK:n ja TKK:n välille.

Yliopistouudistus tuottaa siis myös hyviä asioita ja jaetun osaamisen tuomaa menestystä, joita on tärkeä muistaa nostaa esille edes silloin tällöin!

Vastavalmistuneiden opiskelijoiden mietteitä

Annan nyt äänen vuonna 2010 Turun kauppakorkeakoulusta, erityisesti johtamisen ja organisoinnin aineesta, valmistuneille. Olen yksi heistä.

Kauppatieteiden maistereiksi vuonna 2010 valmistuneiden valmistumishetken palaute on koottu SEFE:n julkaisemaan raporttiin, josta löytyy tietoa myös muista kauppatieteellistä koulutusta tarjoavien korkeakoulujen valmistuneiden ajatuksista. Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan sähköisenä tästä.

Kyselyn vastausprosentti jäi matalaksi, mutta tuloksissa on silti ainakin jonkinmoinen totuudenhiven. Pääaineista tuloksissa olivat mukana laskentatoimi ja rahoitus, markkinointi, kv. liiketoiminta ja johtaminen ja organisointi. Puran nyt hieman tarkemmin johtamisen ja organisoinnin pääaineopiskelijoiden vastauksia.

Opinnot eivät viivästyneet 49 prosentilla johtamisen ja organisoinnin opiskelijoista, ja luku on parempi kuin muilla pääaineilla. Suurin syy opintojen viivästymiseen oli kokopäivätyö opiskelujen rinnalla. Itsekin kävin koko opintojeni ajan osa-aikaisesti töissä, mutta sen en kokenut hidastavan opintojani. Päinvastoin, opin käyttämään jäljelle jäävän ajan tehokkaasti. Kokopäivätyöt ovat tosin aivan eri asia kuin osa-aikatöissä käyminen.

Useat vuoden 2005 vuosikurssin opiskelijakaverini ovat päässeet hyviin työtehtäviin opintojensa loppuvaiheessa, mutta suurimmalla osalla gradu on kesken. On ristiriitainen tilanne, kun on saanut huippuhomman, mutta opinnäytetyö puuttuu. Mitä pitäisi tehdä: sanoa ei työlle vai jättää gradu tehtäväksi sitten joskus? Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampi on palata keskeneräisen gradun ääreen. Olen silti hyvin onnellinen hyvissä asemissa työskentelevien ystävieni puolesta.

Jatko-opintoja harkitsi noin puolet vastavalmistuneista, mutta harva, 12 prosenttia harkinneista, ryhtyi niihin sitten oikeasti. Itselleni jatko-opintoihin hakeutuminen tuntui luonnolliselta ratkaisulta ja tuntuu edelleen oikealta vaihtoehdolta minulle.

Aineen ja Systeemin välinen yhteistyö palkitsee

Pääaineen ja tutkintoon sisältyvien kielten opetukselle johtamisen ja organisoinnin opiskelijat antoivat korkeampia arvosanoja kuin muuta pääaineet. Toisaalta koulutusyksikön kiinnostuksessa opiskelijoiden mielipiteissä koulutusta kohtaan ja opiskelijoiden osallistamisessa kurssien kehitystyöhön on vielä parannettavan varaa.

Johtamisen aine pyrkii tekemään yhteistyötä ainejärjestö Systeemin kanssa aktiivisesti. Systeemi on osallistunut ainepalavereihimme ja tehnyt hiljattain kyselyn pääaineopiskelijoille siitä, mitä ja miten johtamisen pääainekursseja voitaisiin kehittää. Toimin yhteyshenkilönä Systeemiin päin ja on ollut ilo huomata, miten tiivis yhteistyö aineen henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken on jo tuottanut tulosta ja madaltanut kynnystä aineen ja opiskelijoiden välillä.

Monipuolisia valmiuksia tulevaisuuteen

Johtamisen ja organisoinnin pääaineopiskelijat kokivat saavansa kauppatieteellisestä koulutuksesta valmiuksia ennen kaikkea ryhmässä työskentelyyn, uusien asioiden omaksumiseen ja ongelmanratkaisuun.

Vastavalmistuneet kokevat, että Turun kauppakorkeakoulu antaa valmiuksia työskennellä myös kansainvälisessä ympäristössä. Vastaajien arvioiden mukaan koulutusyksikön suhteet elinkeinoelämään ovat melko hyvät. Johtamisen ja organisoinnin opiskelijoiden mukaan erityisesti elinkeinoelämän asiantuntijoiden käyttö opetuksessa on hyvää, josta erinomaisena esimerkkinä on Alumni Keynote Speakers 2012 -luentosarja.

Paras työllisyystilanne oli johtamisen ja organisoinnin pääaineopiskelijoilla, joista jokainen oli valmistumishetkellään kokopäivätyössä. Hienoa!

Avoin palaute Turun kauppakorkeakoulusta oli myös lämminhenkistä:

”Yliopiston hyvä henki sekä läheiset suhteet opettajiin ja henkilökuntaan jättivät hyvän kuvan Turun kauppakorkeakoulusta. Kaikki toimi hyvin, ja opiskelu oli vuorovaikutteista sekä joustavaa.”

Tästä on näin ollen hyvä jatkaa johtamisen ja organisoinnin aineen kehittämistä sekä opetuksen että tutkimuksen alueilla!

Työn ja vapaa-ajan voimaannuttavasta suhteesta

Tutkijan työssä työ- ja vapaa-aika kulkevat usein päällekkäin eikä työtä ja vapaa-aikaa ole helppo erottaa toisistaan. Osa väitöstutkimukseni aineistonkeruustani tapahtuu vapaa-ajallani, joten työn ja kodin välinen raja häilyy.

Christena E. Nippert-Engin teos Home and Work  on tutustumisen arvoinen, erottautuva tutkimus työn ja muun elämän erottamisesta toisistaan. Teoksessa Nippert-Eng päätyy yllättäviin näkökulmiin paneutuessaan keinoihin, joilla yksilöt erottavat työn ja kodin.

Olen työskennellyt vuoden jatko-opiskelijana ja huomannut, että kun ajatukset lähtevät virtaamaan, sitä on mahdoton estää. Useimmiten luovimmat ideat syntyvät mitä eriskummallisimmissa paikoissa: katsastusasemalla, kaupan kassalla tai metsässä.

Aloitan aamuni metsälenkillä ja vietän kaksi tuntia metsässä päivittäin. Nyt, kun siirryttiin talviaikaan, pimeä tulee yhä aikaisemmin, mutta aamut ovat valoisia. Työpäivälle mahtava alku on reipas tunnin lenkkeily metsässä koirien kanssa. Metsässä olen saanut parhaat tutkimukselliset ideani. En tiedä, johtuuko se metsästä rauhoittavana, inspiroivana ympäristönä vai pikemminkin liikunnan virkistävyydestä, vai niiden yhteisvaikutuksesta.

Vapaa-ajallani käyn myös aktiivisesti katsomassa tanssia ja muuta kulttuuria. Viime viikon torstaina olin katsomassa Tanssin Tähtihetkiä Tanssiteatteri Erin 20-vuotisen historian kunniaksi. Perjantai-iltana olin Mikaelin kirkossa kuuntelemassa Mozartin Requiemin, johon en kyllästy, vaikka käyn kuuntelemassa sen vuosittain. Tiistaina olin Helsingissä Kansallisbaletissa katsomassa väitösohjaajieni kanssa teoksen Tuhkimo – traaginen kertomus, joka nosti minut keskellä viikkoa ainakin hitusen arjen yläpuolelle ja sai minut jälleen kerran muistamaan, miksi tanssi on minulle tärkeä taiteenlaji. Minulle kulttuurin kuluttaminen antaa laajempaa perspektiiviä työhön, elämään ja sen ilmiöihin.

Olen sitä mieltä, että kun vapaa-ajalla on aktiivinen ja puuhaa erilaisia asioita, harrastuksista saa energiaa ja vastapainoa muun muassa kirjoittamiselle, ja vapaa-ajan aktiivisuus näkyy hyvinvointina ja aikaansaavuutena ja ehkä myös pienoisena villivarsamaisuutena työssä.

Miten sinä irtaudut töistä? Syntyvätkö parhaimmat tutkimusideasi työpöydän ääressä vai kaukana työympyröistä? Pyritkö tekemään selvää rajaa työn ja kodin välille vai onko se sinulla häilyvä niin kuin minulla?