About markkutuomola

I am a lecturer and doctoral student in Turku School of Economics. 2011-2012 I am visiting Jönköping International Business School / Media Management and Transformation Centre. I am also acting as board professional, futurist and senior consultant.

Egosysteemi – osa suurempaa kokonaisuutta?

A Builder 2012Murros. Transformaatio. Muotisanoja, jotka ovat kuin konjunktioita päivän kielessä. Kaikki on murroksessa. Kaikki globalisoituu. Kaikki digitalisoituu. Ja myös globalisaatio ja digitalisaatio on murroksessa.

Päivänselvää pässinlihaa. Totta joka sana. Mutta miksi tämän tilannearvion tunnustaminen on yritystasolla usein peijakkaan vaikeaa? Vaikka kaikki organisaatiossa tuntuvat tietävän tilanteen ja
bussikuskitkin siitä puhuvat, yritysjohto ei tunnu tekevän mitään. Miksi?

Olisiko niin, että on kyse yksinkertaisesti mukavuusalueesta? Siis siitä, että niin kauan kuin vanha ansaintalogiikka tuottaa tulosta, tuntuu muutoksen äkseeraus vaivalloiselta vaihtoehdolta. Vai onko kyse siitä, että on syntynyt ”yhteisöllinen vala”, jossa jokin osa olemassa olevasta instituutiosta on sanattomasti sopinut asioista, joihin ei kosketa ja totuuksista, jotka eivät muutu? Mahdollisesti. Onko kyse myös sosiaalisesta pelosta? Siis siitä, että jos nyt nostan tämän kissan pöydälle, joudun lopullisesti ristiinnaulituksi esimieheni, kollegoideni tai alaisteni edessä – tai että minut korvataan jollain toisella henkilöllä, joka mukisematta palvelee vakiintunutta ansaintalogiikkaamme.

Yleensä on kyse näiden kaikkien asioiden yhdistelmästä – johon on vielä lisätty mausteena hyvin persoonallisia erityispiirteitä ja ihmissuhdejännitteitä. Instituutioiden transformaatiossa käsissämme on sosiaalinen ydinpommi. Pommi, joka voi voimaannuttaa uuden elävän bisnesmallin tai sitten laueta suutarina ja lamaannuttaa monien toimintakyvyn vuosiksi.

Organisaation elinkaarta tarkastellessamme voimme huomata siinä muutamia tyypillisiä piirteitä. Idean ympärille rakentunut tiimi strukturoituu tehtävää varten ja institutionalisoituu ”vakiintuneeksi ratkaisuksi ongelmaan”. Tämä kaikki on sitä hyvää, jonka ”koneisto” voi tarjota idealle. Teollisen ajan suurtuotannon edut perustuvat tähän löydökseen. Rutiineista on saatu aikaan organisatorinen höyrykone.

Network LifeCycle Page 1
Kun aikaa kuluu ja organisaation koko kasvaa, nousee uusia ideoita ja syntyy jännite ”tehokkaan olemassa olevan struktuurin” ja ”uuden oivalletun idean tai bisnesmallin välillä”. Tässä jännitteessä ”hyvä instituutio” alkaa näyttäytyä ”mausoleumina”, joka puolustaa omaa olemassaoloaan ja torjuu muutoksen. Tällainen defenssi on luonnollinen ja myös hyödyllinen. Eivät tule kaikenmaailman hörhöt päivittäin hyvää bisnestä häiritsemään. Tätä ilmiötä kutsutaan myös inertiaksi tai path dependencyksi. Kun instituutio alkaa uskoa enemmän itseensä kuin tehtäväänsä, se tulee lukituksi muotoonsa ja alkaa olla oikeasti elävän muutoksen tiellä. Tämä on hengenvaarallinen ilmiö. Elävästä ekosysteemistä on tullut itseään ja julkilausumiaan korostava egosysteemi. Jokaisen johtajan tehtävä on kitkeä tätä päivittäin ympäriltään.

Hedelmistään puu tunnetaan

Miten tätä kaikkialla läsnä olevaa jännitettä vastaan sitten voi taistella? Miten transformaatiota voi johtaa? Vastauksien liuta on pitkä: uudelleenorganisoimalla, rekrytoimalla oikeita ihmisiä, valmentamalla tiimejä, tarkastelemalla markkinaa, verkostoitumalla jnejne.

Kaikki edellä luetellut vastaukset ovat oikeita ja lisäksi on paljon muitakin hyviä vastauksia. Nämä ovat kuitenkin kaikki lillukanvarsia. Elävää uutta ekosysteemiä voi rakentaa vain kertomalla tarinaa, jossa on jännite tulevaisuuteen. Tarinaa, joka sisältää toivoa ja lupauksen. Ei riitä, että puhutaan ja kirjoitetaan ”dynaamisuudesta, luovuudesta ja luotettavuudesta” tai ”parhaasta uutispalvelusta” tai että päästään ”illaksi kotiin”. Meneillään olevassa globaalien toimialojen transformaatiossa tarvitaan isoja tarinoita, jotka lupaavat toimialalle (tai syntyvälle uudelle sellaiselle) uljaan tulevaisuuden. Tarvitaan ”Sinun ja perheesi mediapäivä” ja ”Sinun yhteytesi maailmalla” –kaltaisia tarinoita, jotka eivät enää kuvaakaan yhtä yritystä tai yhtä perinteistä toimialaa, vaan kokonaisia toimialoja tai esimerkiksi liikkumisen ja virtualiteetin yhdistävää uutta asiakaslähtöistä toimialaa.

Isoon tarinaan kaikki tarttuvat. Ihmiset ulkona ja sisällä. He ottavat sen omakseen ja alkavat toteuttaa sitä yhdessä. Tämä on jotain ihan muuta kuin vanhan strategian digitaalinen tai globaali versio. Kun tarina alkaa elää, sen omaksuneista ihmisistä ja organisaatioista tulee hedelmällisiä yksikköjä, jotka pystyvät elävästi liittymään ja verkottumaan muiden samaa visiota jakavien kanssa ja syntyy yhdessä uutta elävää. Kyseessä on hedelmällinen suhde, joka on kuin suoraan biologian oppikirjasta. Vanhasta egosysteemistä tulee uusi elävä ekosysteemi.

Ekosysteemin synnytystä voidaan kätilöidä organisoitumalla muutosta varten tai myöntämällä uusille hankkeille kasvua boostaavia tukia. Kaikki tällainen tuki on kuitenkin ”herra Schindlerin tehtailua”, jossa parhaimmillaankin onnistutaan vain pitämään elossa jotakin arvokasta ylimenokauden ajan. Todellinen ekosysteemin syntyminen edellyttää aina yhteisen tarinan jakamista ja sitä, että ekosysteemissä toimivat yksilöt ja yhteisöt saavat tuloslaskelman kautta palkkansa. Elävä ekosysteemi elättää itsensä lisäksi myös muita ja synnyttää ympärilleen jatkuvasti uutta. Vauraus ei siis välttämättä synnykään enää siitä, että kaikki tehdään itse. Talous on moninkertaistuva virta ja siksi transformaation johtaminen on taitolaji. Osaammeko luoda struktuurin, joka tukee sekä vanhaa että uutta sopivalla tavalla rinnakkain ylimenokauden ajan? Olemmeko valmiit hyväksymään sen, että ylimenokausi on pysyvä olotila?

Voittajat tahtovat vastata kyllä ja uskaltavat myös hypätä virtaan.

Markku Tapio Tuomola, Entrepreneur, Futurist, Network Founder

Mainokset

EKONOMIAN ANATOMIAA – JA VÄHÄN PATOLOGIAAKIN

 Markku Tuomola

Istuskelin Ruotsissa Vätternin rannalla itsenäisyyspäivän aattona ja lueskelin Kevin

Munksjö ja Vättern iltavalaistuksessa

Crowstonin ja Michael D. Myersin artikkelia (Journal of Strategic Information Systems, March 2004, pages 5-28), joka käsitteli informaatioteknologiaa ja

 

toimialatransformaatiota. Kirjoittajat nostavat artikkelissa hienosti esiin sen, että toimialoja tutkittaessa tarvitaan ekonomisen tutkimusotteen lisäksi institutionaalista ja myös sosiokulttuurista perspektiiviä.

Lisäperustelusteluna näkemykselleen kirjoittajat esittävät, että taloudellisestaperspektiivistä käsin tehty IS-tutkimus on hyvin suurelta osin keskittynyt yksittäisten yritysten tutkimukseen ja kvantitatiivisiin helposti mitattaviin rahamääräisiin ja muihin volyymimuuttujiin. Useampi perspektiivi on erityisesti murrostilanteissa varmasti paikallaan.
Nyt käsillä on murros indrustialismin ajasta globaalin verkottuneen palvelutalouden aikaan. Kaikkien murros- ja transformaatiohetkien (kreikk. kairos) aattona merkkejä rakenteellisesta uudistuksesta on näkyvissä jo selvästi. Vaikka ne yksittäisinä ilmiöinä ovat olemassa markkinoilla, vain harvat ilmiöt jäävät henkiin, koska uudella tavalla rakentunutta markkinarajapintaa ei yksinkertaisesti vielä ole olemassa. Siksi on tarkasteltava toimialakokonaisuuksia ja pohdittava avoimin mielin sidosryhmärakenteita koko markkinassa – joka tänä päivänä on globaali lähes toimialalla kuin toimialalla.
Lue loppuun