The Unbearable Lightness of Communication

One of the strange things in universities is that there is a general expectation that we – as groups and individuals – are expected to communicate what we do. This is a somewhat unique and rare requirement. Bus drivers don’t publish their CVs and tell everything about their bus routes. Hospitals don’t expect doctors and nurses to update their personal web pages. How about ordinary employees and managers in companies – e.g. marketing, accounting professionals? Are they expected to publish something about their work? No. Probably most employers forbid their employees to use company name to write something in public.

Why is it then, that universities have this expectation? I don’t go to details, but … we teach adults, we use public money, we collaborate with companies and public sector in an open manner, true science is based on international research contacts, we apply money from foundations, etc. All our stakeholder groups would feel more confident working with us, if they could read somewhere who we are, what we know and what we do. As a result of this, every research group, including its individual members, would benefit from publishing what it studies, publishes, teaches etc. Lue loppuun

Hiiriä ja Ihmisiä

Hei kaikki,

Oltuani vuodesta 1998 lähtien yhtäjaksoisesti tietojärjestelmätieteen määräaikaisen professorin tehtävässä minut valittiin viime keväänä pysyvään professuuriin. Ehkä johdossa ajattelivat että kai se Salmela täytyy vakinaistaa kun ei ymmärrä poiskaan lähteä. Kiitokset vielä kerran kaikille prosessin osallisille. Oikein kivalta tämä siirtyminen prekariaatista keskiluokkaan on tuntunut. Oli mukavaa kertoa (vaimon) sukulaisille että pääsin pysyviin töihin jo ennen kuin täytin 50 vuotta. Tämä taitaa nykyisin olla harvinainen etuoikeus.

Akateemiseen perinteeseen kuuluu se, että professorin tehtävään valittu henkilö pitää professoripuheen, jossa kertoo oman tieteenalansa tutkimuksesta. Esitin oman puheeni Turun akatemiatalon juhlasalissa 2.11.2011. Kun puheen laatimiseen meni jonkin verran aikaa, niin arvelin että ehkäpä tämä voisi olla sopivaa blogin ainesta. Puheen otsikkona siis ”Hiiriä ja ihmisiä” ja se kertoo paitsi Steinbeckin kirjasta myös tietojärjestelmien hyväksikäytön vaikutuksista ja niiden tutkimisesta. Tarkoitus ei ollut tehdä ihan haudanvakavaa puhetta, joten ei sitä liian tosikkomaisesti kannata lukea. Mutta … jos puhe synnyttää ajatuksia, niin ei kun kommentoimaan!

Lue loppuun