Apurahalotto

Onko kukaan laskenut, kuinka paljon rahaa säästettäisiin tutkimusorganisaatioissa, jos apurahoja ei haettaisikaan vaan ne arvottaisiin?

Joitain vuosia sitten purin turhautumistani, kun taas olin saanut joltain säätiöltä hylätyn hakemuksen, ja kotifyysikkomme lohduttaessaan heitti tämän apurahalottoajatuksen ilmaan. Mitä jos tutkijat keskittyisivätkin hakemusten tekemisen sijaan julkaisemiseen ja kansallisella tasolla säätiöiden sekä Akatemian ja Tekesin tutkimusrahat pistettäisiin yhteen, ja arvottaisiin satunnaisesti kilpailijoiden kesken?

Akatemian sivuilla kerrotaan, että vuosittain 3400 hakemuksesta ”hyväksymisprosentti on alle 20 prosenttia”, ja rahaa myönnetään noin 310 miljoonaa. 80 prosenttia, eli n. 2700 hakemusta hylätään. Jos kuhunkin hakemukseen käytetään työaikaa esim. viikosta kuukauteen, 4000 € kuukausipalkalla rahaa pelkkään hakemiseen kuluu näin paljon:

  • 40 tuntia / hakemus * 25 € / tunti = 1 000 € / hakemus * 3400 = 3 400 000 €
  • 80 tuntia / hakemus * 25 € / tunti = 2 000 € / hakemus * 3400 = 6 800 000 €
  • 160 tuntia / hakemus * 25 € / tunti = 4000 € / hakemus * 3400 = 13 600 000 €

Noilla summilla voitaisiin muutama uusi tutkimushanke rahoittaa. Tässä on toki vain Akatemian lukuja hihasta vedettynä, ja sitten vielä kunkin hakemuksen arviointi vie myös aikaa. Euroopan unionin tutkimusrahoitushakemusta varten pitää tehdä useamman kuukauden työ. Tekes ilmoittaa sivuillaan, että viime vuonna 3010 hakemuksesta saatiin 1860 myönteistä rahoituspäätöstä, mutta työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2012 raportin mukaan tutkimuslaitokset olivat yhteensä noin 1% Tekesin asiakkaista. Valitettavasti lukuja kuinka paljon tutkijoiden hakemuksia tulee Tekesiin ja kuinka suuri osa niistä hyväksytään ei ole tätä kirjoitusta varten saatavilla.

Entä jos vaikka kaksi kertaa vuodessa pyörähtäisi suuri apurahalotto, jota tutkijat ainakin seuraisivat yhtä innokkaasti kuin lauantai-illan lottoarvontaa? Olisiko se epäreilua, menisivätkö rahat oikeille tutkijoille? Epäreiluksi on joskus syytetty esim. säätiöiden rahanjakoa, koska nykyisin monien säätiöiden apurahahakemuksiin vaaditaan suosittelijoita, jolloin oikeissa piireissä pyörivät ihmiset voivat saada paremmat suositukset ja joskus varmasti suosittelijat ja rahan myöntäjät ovat samoja ihmisiä.

Saisivatko kaikki tutkijat olla mukana apuraha-arvonnassa, vai olisiko järkevämpää, että tieteenalakohtaisesti arvottaisiin koko pääpotista pienempiä osia kunkin alan tutkijoille? Jos kaikki saisivat olla mukana arvonnassa, voi olla, että enemmän tutkijoita työllistävät laitokset olisivat paremmassa asemassa, kun onnenpyörä voisi pysähtyä useammin heidän kohdalle. Ja aikaisemmin arvonnassa menestyneet olisivat voineet palkata enemmän tutkijoita, joten tämä vaihtoehto kuulostaa vähän huonolta.

Entä tieteenalakohtainen arvonta, kullekin tärkeäksi päätetylle alalle arvottaisiin tietty summa? Tohtoriopiskelijoille, post-doceille ja professoreille omat potit? Arvonnan pääsykriteerinä viime vuonna julkaistu vertaisarvioitu tutkimusartikkeli tms.?  Tai vuorovuosina summa annettaisiin yliopistojen tai tutkimuslaitosten johtajille, jotka sitten jakaisivat potin omassa instituutissaan.

Kun Hamelnin, Tekesin tai Akatemian pillipiipari soittaa tänä vuonna tiettyä sävelmää, minä haaveilen suuresta apurahalotosta, ja kirjoitan hakemusta.

Advertisements