PELIALA PELITTÄÄ

Suomen ja varsinkin suomalaisen tietojenkäsittelyn tulevaisuus on pelialalla, muuta johtopäätöstä ei voi tehdä seuratessaan tämän ajan talouspoliittista ja muuta keskustelua.  Muutaman menestystarinan voima on uskomaton, ja Angry Birdsien ja Supercellin menestys siivittää tuhansia ja tuhansia ohjelmoijia ja yrittäjiä uusiin ponnistuksiin pelialalla.

Megatrendi on selvä:  koneille siirtyy rutiininomaisten töiden suorittaminen, jopa kiihtyvällä vauhdilla. Taidetta, tiedettä ja kulttuuria on jo kaikki kanavat pullollaan, eikä television tosi-tv sekään jaksa kiehtoa loputtomiin.  Ihmisille jää aika entistä enemmän aikaa toisten kanssa seurusteluun, usein sosiaalisen median kautta, mutta myös pelaamiseen. Varsinainen hitti syntyy, kun yhteisöllisyys ja pelaaminen yhdistetään.  Jos mukana saadaan vielä hyödyllisyys, esim. terveyden edistäminen, ja mahdollisuus ansaita rahaa, on keksitty varsinainen Sampo, hyvinvoinnin ja rikkauden lähde.

Peliala on kuitenkin metafora itsestään, rehellinen ideoilleen.  Ehkäpä juuri siinä on sen voima.  Pelien kehittäminen ja markkinoille tuonti on yhtä suurta peliä, jossa sattumalla ja onnella on suuri merkitys, toki myös taidoilla.   Pelien kehittäjät elävät rehellisesti itse sen maailmankuvan mukaan minkä ovat itse luoneet, siitä heille suuri plussa. Yhtenä päivänä peli sujuu, toisena ei, se on pelin henki.

Kielenkäyttöön pelaaminen on hivuttautunut jo pitkään.  Pitkään on jo ollut tapana tokaista, että pelimerkit eivät riitä jonkin asian toteuttamiseen.   Vähän myöhemmin taloudellinen ja poliittinenkin eliitti alkoi käyttää termiä pelaaminen, yritykset ja organisaatiot alettiin nähdä talouden pelureina, jotka pelasivat markkinoilla.

Uusinta innovaatiota rummutetaan nyt kovalla voimalla.  Eihän kyse ole mistään pelaamisesta, vaan kaikki tämähän on e-urheilua.  Kulman takana odottanee m-urheilu.

Peleissä voi melkein aina painaa reset-nappulaa, ja tuusan nuuskaksi ammuttu pelaaja nousee tuhkasta nappia painamalla.  Tämä sama ajattelu halutaan myös viedä reaalielämään, epäonnistumisten tulee olla sallittuja, ja aina on mahdollisuus aloittaa kaikki alusta.   Valitettavasti yhteiskunta on pelillistymisessä tässä suhteessa vasta alkumetreillä.

Meille tietojärjestelmätieteen opettajille ja tutkijoille peliala on haaste.  Meidän yksi keskeinen argumenttihan on ollut se, että tietoteknisten taitojen lisäksi toimijoille tulee opettaa liiketaloudellisia taitoja.   Pelialan ideaalihan on kaukana tästä:  Pääasia on että alat innolla ohjelmoida uutta peliä, unohda liiketoimintamallit ja ansaintalogiikat.  Hyvä konseptisi löytää kyllä sitten itsestään markkinat, hyvin todennäköisesti jostain löytyy business-enkeli tai pääomasijoittaja, joka haluaa välttämättä sijoittaa peliisi tuhdin summan rahaa.  Unohda kannattavuuslaskelmat ja riskianalyysit, ne ovat vain lahjattomia varten.

Reaalielämässä ei nousta tuhkasta kuten Feeniks-lintu tarussa.  Sampoa joka luo vaurautta tyhjästä ei vielä liene keksitty.  Ehkä tietojärjestelmätieteelläkin on vielä tulevaisuutensa.

Mainokset