Kognitiiviset harhat organisoitumisessa, osa 1

Tämän lukuvuoden teemana TSEpustuksia-blogissa on kirjoittajien omien tutkimusten esittely. Olen sekä uusi kirjoittaja tässä blogissa että vanha  tohtorikoulutettava johtamisen ja organisoinnin aineessa. Teen väitöskirjaa työnimellä ”Kognitiiviset harhat organisoitumisessa”. Tämän edellisen lauseen olen sanonut eri yhteyksissä uusia ihmisiä tavatessani joitakin kymmeniä kertoja kuluneen neljän vuoden aikana. Lähes poikkeuksetta lauseen sanottuani olen kuullut kysymyksen ”mitä kognitiiviset harhat ovat?”. Tähän kysymykseen olen onnistunut antamaan hämmästyttävän erilaisesti rönsyileviä vastauksia. Vastausteni monipolvisuuteen nähden kuulijoiden reaktio on ollut mielenkiintoisen samankaltainen: kohtelias hymy tai vaivaantunut hiljaisuus. Olisi herkullista uskotella itselleni, etten kohtaa penaalin terävimpiä kyniä. Tämä saattaa toki olla tottakin, mutta toisaalta olen jo vastaukseni puolivälissä useimmiten niin hukassa, etten muista mitä sanoin juuri äsken. Sanat vain pulppuavat suustani samalla kun toivon, että niistä muodostuisi jokin järkevän kuuloinen lause. Joskus, tosin äärimmäisen harvoin, onnistun antamaan jonkinlaisen kuulijaa tyydyttävän vastauksen. Sen kerran tai parin jälkeen, kun tämä on tapahtunut, on jatkokysymys yleensä ollut ”miten kiinnostuit tuollaisesta aiheesta?”.  Aloitan kirjoitukseni optimisesti vastaamalla ensin tähän jatkokysymykseen, jonka jälkeen yritän suurella tahdonvoimalla selkeyttää ajatukseni ja kertoa mitä kognitiiviset harhat ovat. Tämän jälkeen voin toivottavasti jatkossa tokaista, että KVG tai ainakin, että KVTSEpustuksia. Väitöskirjani työnimen organisoitumisosan säästän tämän kirjoituksen keväällä ilmestyvää jatko-osaa varten.

Miten kiinnostuin tällaisesta aiheesta?

Olen harrastanut urheiluvedonlyöntiä melko tarkalleen puolet elämästäni. Aivan tarkalleen olen harrastanut urheiluvedonlyöntiä elämäni toisen puolikkaan aikana, siitä lähtien kun olin 15- tai 16-vuotias . Urheiluvedonlyönnissä minua ei, kenties aivan alkuaikoja lukuun ottamatta, ole kiehtonut vedon mahdollisesti mukanaan tuoma jännitys. Olen aina lyönyt vetoja niin pienillä osuuksilla pelikassastani, että harvoin koen minkäänlaisia vedon ratkeamiseen liittyviä tunteita. Viisarini saa värähtämään se mitä tapahtuu ennen vedonlyöntiä: kohteiden analysointi ja omien analyysimenetelmien kehittäminen hitaasti, kaikessa rauhassa. Oma erityisosaamiseni on F1-kohteiden analysointi. Kiinnostukseni formuloiden analysointiin alkoi, kun luin vedonlyöntiharrastajien keskustelupalstalta osapuilleen seuraavanlaisen jutun:

Tärkeintä formuloiden H2H-vedoissa (vetomuoto, jossa pitää veikata kumpi kohteen kuskeista sijoittuu paremmin) on määrittää kunkin kuljettajan keskeyttämistodennäköisyys. Keskeyttämistodennäköisyys jakautuu tallin teknisiin ym. muista kuljettajista riippumattomiin tekijöihin ja kuljettajasta johtuviin (kolarit ja ulosajot) tekijöihin. Nämä keskeytystodennäköisyydet voisivat olla esimerkiksi Ferrarilla ajavalle Schumacherille 10%+8%=18% ja McLarenilla ajavalle Häkkiselle 30%+5%=35%. Tämän jälkeen on vielä arvioitava millä todennäköisyydellä Häkkinen voittaa Schumacherin mikäli molemmat ajavat maaliin. Tuo todennäköisyys voi olla esimerkiksi 55%. Kun arvioimme merkkien kokonaistodennäköisyyksiä, päädymme seuraavaan:

1 Häkkinen voittaa = molemmat ajavat maaliin ja Häkkinen voittaa Schumacherin (82% x 65% x 55%)=29.3% + Häkkinen ajaa maaliin ja Schumacher keskeyttää (65% x 18%)=11.7% = 41%

X Molemmat keskeyttävät = 18% x 35% = 6.3%

2 Schumacher voittaa = molemmat ajavat maaliin ja Schumacher voittaa Häkkisen (82% x 65% x 45%)=24.0%+ Schumacher ajaa maaliin ja Häkkinen keskeyttää (82% x 35%)=28.7% = 52.7%

Juttunsa kirjoittaja lopetti mainitsemalla, että luvut ovat täysin kuvitteellisia, mutta ne kertovat sen ettei keskeyttämisen todennäköisyyttä saa aliarvioida. ”Vaikka pari olisi Mika Häkkinen vastaan Pedro Diniz, on syytä huomata, että Dinizin voiton todennäköisyyttä nostaa huomattavasti Häkkisen keskeytystodennäköisyys”, esimerkin kirjoittaja jatkoi.

Näin jälkeenpäin on vaikea kuvitella ja kuvailla miksi tuo esimerkki vaikutti minuun niin voimakkaasti. Tuo esimerkki oli minulle kuin avain johonkin salattuun tietoon. Sain siitä suuren motivaation tutkia erityisesti niitä osatekijöitä, jotka vaikuttavat keskeytystodennäköisyyksiin. Tutkin rauhassa. Nautiskelin. Aikani pähkäiltyäni aloin tehdä omia todennäköisyysarvioita ja verrata niitä vedonvälittäjien tarjoamiin kertoimiin. En lyönyt vetoja, koska en luottanut omiin arvioihini, mutta oli äärimmäisen mielenkiintoista verrata omia havaintojaan F1-kisoista muiden havaintoihin. Uskoisin tuon tunteen olevan hyvin tuttu monelle tutkijalle olipa havaintojen kohde mikä tahansa. Arvioni olivat kohteesta riippuen hyvinkin erilaiset kuin tarjolla olevat kertoimet. Aikani vertailtuani huomasin yhden systemaattisen eroavaisuuden: vedonvälittäjät tarjosivat arvioihini nähden aivan liian suuria kertoimia sellaisiin H2H-vetojen pareihin, jossa nopean mutta epäluotettavan auton kuljettaja kohtasi hitaan mutta luotettavan auton kuljettajan. Vuosien kuluessa tämä osoittautui asiaksi, jossa arvioni olivat huomattavasti tarkemmat kuin vedonvälittäjien kertoimet. Ilmiö oli sama jokaisella käyttämälläni vedonvälittäjällä ja se toistui vuodesta toiseen: vedonvälittäjien kertoimissa systemaattisesti aliarvostettiin keskeytystodennäköisyyksien merkitystä.

Toinen vedonlyöntiharrastukseeni liittyvä muisto, joka pohjustaa vastaustani kysymykseen ”mitä kognitiiviset harhat ovat?”, on myöskin keskustelupalstalta. Eräässä poikkeuksellisen vilkkaassa keskustelussa, johon en itse osallistunut, väiteltiin siitä, kuinka paljon urheilutapahtuman katsomisesta on hyötyä tulevien tapahtumien arvioinnissa. Toiset olivat kiihkeästi sitä mieltä, että mahdollisimman paljon on pyrittävä katsomaan. Toiset olivat puolestaan yhtä kiihkeästi sitä mieltä, ettei otteluiden katsomisesta ole sanottavaa hyötyä ja kenties katsominen on jopa haitaksi arvioiden teolle.

Vuosia myöhemmin luin Nassim Talebin Mustan Joutsenen, jossa törmäsin ensimmäistä kertaa käsitteeseen kognitiivinen harha. Käsite oli minulle uusi, mutta siihen liittyvä maailmankuva oli entuudestaan tuttu vedonlyöntiharrastuksestani. Innostuin. Olin löytänyt toisen avaimen johonkin minulta salattuun tietoon.

Mitä kognitiiviset harhat ovat?

Kognitiiviset harhat ovat niitä tilanteita, joissa intuitiomme tekee systemaattisia virheitä ja saa meidät toimimaan omien tavoitteidemme vastaisesti. Ajatteluun liittyvät kognitiiviset prosessit voi jaotella karkeasti kahtia. Yhtäältä on olemassa prosesseja, jotka ovat nopeita, automaattisia ja tiedostamattomia sekä toisaalta on olemassa prosesseja, jotka ovat hitaita, harkinnanvaraisia ja tiedostettuja. Termit Systeemi 1 ja Systeemi 2 ovat vakiintumassa näiden prosessien nimiksi. Jotkin Systeemin 1 kyvyistä ovat synnynnäisiä, esimerkiksi hahmontunnistus ja huomion suuntaaminen. Toiset taidot ovat tulleet automaattisiksi harjoittelun kautta. Olet oppinut lukemaan, minkä vuoksi et voi pelkästään katsoa suomenkielistä tekstiä. Luet sen automaattisesti. Et voi katsoa laskutoimitusta 1+1= ja olla ratkaisematta sitä. Joitain Systeemin 1 taitoja kehittyy ainoastaan alojen eksperteille pitkäaikaisen harjoittelun myötä, esimerkiksi hyvien siirtojen huomaaminen shakissa.

Systeemi 2 on se mitä pidämme omana itsenämme. Sillä on uskomuksia ja tavoitteita, ja sen avulla teemme tiedostettuja päätöksiä. Kun katsot laskutoimitusta 17×24= Systeemi 1 havaitsee, että kyseessä on kertolasku, jota se ei osaa automaattisesti ratkaista ja viestittää tilanteesta Systeemille 2. Systeemin 2 avulla voit tehdä tietoisen päätöksen haluatko ratkaista ongelman vai et. Mikäli alat ratkaista ongelmaa Systeemin 2 avulla, kehossasi tapahtuu pieniä muutoksia: lihakset kiristyvät, verenpaine ja sydämen lyöntitiheys nousevat ja pupillit laajenevat. Näin käy aina Systeemin 2 toimiessa, joten yleensä Systeemi 2 pysyttelee virransäästömoodissa ja hyväksyy Systeemin 1 ehdotukset sellaisinaan. Valtaosan kerroista tämä työnjako sujuu loistavasti, sillä Systeemi 1 on hyvä tehtävässään: sen mallit tutuista tilanteista ja lyhyen tähtäimen arviot ovat tarkkoja, joiden pohjalta pystymme reagoimaan tilanteisiin asianmukaisesti. Katso esimerkiksi seuraavaa kuviota:trianglespuzzlerp532wb4

Kuviota katsoessasi Systeemi 1 tunnistaa muodot ja yhdistää ne matematiikassa opittuun malliin, jonka mukaan pinta-ala ei voi muuttua osien järjestystä vaihtamalla. Koska Systeemi 1 havaitsee ristiriidan oman mallinsa kanssa, se hälyttää Systeemin 2 paikalle setvimään asiaa. Se ei lopulta ole olennaista pystyykö Systeemi 2 auttamaan vai ei. On olennaista, että tiedostat jonkin olevan pielessä.

Kognitiiviset harhat ovat niitä tilanteita, joissa Systeemi 1 ei havaitse virhettä eikä tämän vuoksi osaa varoittaa Systeemiä 2. Jos yrität vastata kysymykseen ”kuinka monta eri eläinlajia Mooses otti mukaan arkkiin? sinun on vaikea huomata mitä vikaa kysymyksessä on, koska mielikuva arkkiin menevistä eläimistä ohjaa ajatukset raamatulliseen kontekstiin. Tähän kontekstiin kuuluu myös Mooses, mutta kaikille tutun tarinan mukaan Nooa lastasi eläimiä arkkiin, eikä Mooses. Kun yrität ratkaista ongelmaa ”Kirjekuori ja postimerkki maksavat 1.10€. Postimerkki maksaa euron enemmän kuin kirjekuori. Kuinka paljon kirjekuori maksaa?”, antaa Systeemi 1 vastaukseksi 10 senttiä. Mikäli et tyydy tähän vastaukseen ja tarkistat sen Systeemin 2 avulla, saat oikean vastauksen, joka on 5 senttiä.

Kognitiivisia harhoja on tutkittu 1970-luvulta lähtien ja niitä tiedetään olevan pitkä lista (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_cognitive_biases). Yksi näistä lukuisista harhoista liittyy siihen miten käsittelemme informaatiota. Systeemi 1 varastoi ja käsittelee tietoa siten, että tilanteeseen pätevin informaatio tulee mieleen nopeimmin. Mitä todellisempana pidämme tietoa, sitä helpompaa siitä on muodostaa mielikuva. Analogia tälle voisi olla jääkaapin täyttö ja käyttö: elintarvikkeet, joita käytämme useimmiten, löytyvät edestä. Tämä helpottaa huomattavasti arkipäivän tiedonkäsittelyä, koska saamme nopeimmin käyttöömme ne ideat, jotka todennäköisimmin ovat oikeita. Tämä Systeemin 1 mekaniikka toimii myös toisin päin: mitä selkeämmän mielikuvan pystymme muodostamaan, sitä oikeampana ja todellisempana pidämme tietoa. Systeemi 1 arvioi idean oikeellisuuden sen mukaan, kuinka helppoa siitä on rakentaa mielikuva. Normatiivinen malli, johon arviota verrataan, on tässä yhteydessä todennäköisyyslait. Tämä Systeemin 1 informaation käyttämismalli johtaa harhaan, eli poikkeamaan tietyn asian toteutuvasta todennäköisyysjakaumasta, silloin, kun yksilö hakee ja muistaa dramaattisten tapahtumien tiedot tai vastaavasti kun ympäristössä huomioidaan ainoastaan tiettyjä tapahtumia.

Nykyisen ymmärrykseni mukaan epäilen, että tämä ilmiö vaikutti aikanaan kertoimien systemaattiseen vääristymiseen F1-vedonlyöntimarkkinassa: huippunopeista, paljon televisiokuvassa näkyvistä kärkipään autoista on helpompi muodostaa mielikuva kuin jonon jatkona huomaamattomasti köröttelevistä hitaammista autoista. Tämän vuoksi auton nopeus sai liian suuren painoarvon keskeytystodennäköisyyksien kustannuksella. Sama ilmiö liittyy myös kiivaaseen keskusteluun siitä, voisiko urheilutapahtumien katsomisesta olla jopa haittaa todennäköisyyksiä arvioitaessa. Oma taustani urheiluvedonlyönnissä on ohjannut minua etsimään kognitiivisia harhoja vedonlyöntimarkkinoilla. Luultavasti tämän taustan vuoksi yritän etsiä kognitiivisia harhoja myös organisaatioympäristöstä. Käsittelen kognitiivisten harhojen näkymistä organisaatioissa ja organisoitumisessa seuraavassa kirjoituksessani keväällä.

Mainokset

2 thoughts on “Kognitiiviset harhat organisoitumisessa, osa 1

  1. Tosi mielenkiintoinen asia tutkia! Voi olla, että nyt useammat ihmiset alkavat ymmärtää sinua, kun Kahnemanin Thinking fast and slow -kirja on herättänyt niin paljon mielenkiintoa.

  2. Erittäin hieno kirjoitus, joka avaa ajatteluasi uudella selkeydellä meille tieteellistä työskentelyäsi muutaman vuoden hämmästelleille!

Kommentointi on suljettu.