AIKA ON RAHAA

Onhan se hienoa että asuntolainapäätöksen saa tunnissa.  Eikä sillä varmaan ole mitään väliä, vaikka tunnin päätöstä saakin sitten maksaa seuraavat 60 vuotta.  Pankitkin ovat ottaneet ajan entistä tärkeämmäksi argumentiksi mainonnassaan. Tämä on yksi esimerkki siitä, että yhä kiireisemmäksi käyvässä yhteiskunnassa aika muuttuu mitä niukimmaksi hyödykkeeksi.

Hyvä symboli nykyajan tiukalle ajankäytöllemme on matkapuhelinlasku.  Siinähän raportoidaan puhumisemme sekuntien tarkkuudella. Puuttuu enää vain ”ajopiirturi” tietokoneesta. Olisihan se hienoa saada päivän päätteeksi raportti: tänään käytit niin ja niin monta sekuntia kirjoittamiseen, sähköpostin lukemiseen, surffailuun netissä, taulukkolaskentaan.  Sitten olisi tosiaan myynyt aikansa ja vapautensa loppuun viimeistäkin sekuntia myöten.

Aina aika ei ole rahaan rinnasteinen.   Minä en ainakaan liiku piireissä joissa on tapana ottaa pikku vippejä kavereilta.  Monenlaista vipeltäjää sen sijaan tapaa, joiden tapana on lainata hiukkasen aikaani.  Minuutti sieltä, kymmenen sekuntia tuolta, puoli tuntia kolmannesta välistä.   Esimerkkejä on pilvin pimein. Tullaan viisi tai kymmenen minuuttia myöhässä kokoukseen, toisessa päässä lähdetään puolta tuntia aikaisemmin kuin muut pois.  Hommat jäävät hoitamatta ja kaikkien muiden aika tulee hukatuksi. Jäädään turhaan jaarittelemaan myyjän tai palveluhenkilön kanssa jonotustilanteessa, jossa pitkä jono ihmisiä pyrkii palvelutiskille.  Vastataan esim. sähköpostiviesteihin sitten kun muistetaan ja seisotetaan toisen prosesseja. Soitellaan naurettavia markkinointipuheluja.  Lähetetään sekavia sähköposteja joita saa minuuttikaupalla tavata ja tulkita, ennen kuin ymmärtää mistä on kysymys. Huolehditaan liikenteessä siitä että minä itse pääsen valoista, muista ei niin väliä.  Toisen ajan varastaminen ei ole kriminalisoitua. Minun aikani on kallista ja olen oikeutettu omaan aikaani, muista ei niin väliä.

Se jo tiedetään, että raha ja varallisuus ei jakaudu kaikkien kesken tasan.  Tiedossa on myös ihmisten epätasa-arvoisuus esim. modernin tietotekniikan käytössä, ns. digikuilu eli hienosti digital divide.  Vähemmän puhutaan ajan epätasaisesta jakautumista ihmisten kesken.  Periaatteessa meillä kaikilla on tietenkin aikaa 24 tuntia vuorokaudessa, mutta vapaan käytettävissä olevan ajan määrä vaihtelee huomattavasti eri ihmisten kesken.  Kiireinen yritysjohtaja ei päivässään ehkä vapaata minuuttia näe, työttömälle tai eläkeläiselle vapaata aikaa on tapettavaksi asti.

Yksi mielimetaforiani on löytämäni ajatus, että nyky-yhteiskunnassa ainakin me kaikki tietotyöläiset olemme vain palvelimia verkossa.   Aamulla täynnä oleva sähköposti on vain jono palvelupyyntöjä, joihin meidän tulee sitten vastata kykyjemme mukaan mahdollisimman nopeasti.  Meitä arvioidaan ja palkitaan sen mukaan miten nopeasti ja tehokkaasti toimimme.  Toimimattomalla sähköpostipalvelimella on vain yksi osoite: romun mukana ulos.

Uskon että armeijan käyneiden ja käymättömien aikakäsitys on hyvin erilainen, pääsääntöisesti siis ainakin toistaiseksi myös miesten ja naisten.  Armeijahan on paikka missä aikakäsitykseltä vaaditaan hirvittävää joustoa.  Pienen hetken on kauhea kiire eikä kolmeakaan sekuntia saa tuhlata, sitten taas voidaan virua poterossa tai juoksuhaudassa päiväkausia mitään tekemättä.  Armeija on tehnyt hienoa työtä aikakäsityksen jalostamisessa miessukupolvelle toisensa jälkeen.

Harmi ettei rahaa voi säilöä kuten marjoja tai hilloja.  Kouluiässä muistan lukeneeni mainion novellin joutilaasta miehestä joka ryhtyi lainaamaan aikaa tarvitsijoille pientä korkoa vastaan.   Arvaahan sen miten siinä kävi: lopulta hänellä oli niin paljon aikaa ettei hän mitenkään kyennyt edes kuvittelemaan miten hän sen kaiken käyttäisi.

Tarinassa on opetuksensa.  Aika on arvokasta vain silloin kun sitä tuntuu olevan hiukan niukasti.   Kulttuureissa, joissa uskotaan jälleensyntymiseen ja sitä kautta loputtomaan aikaan, ei millään ole kiirettä.  Lienee tarkkaan suunniteltu viisaus että jokaisen meidän päivät ovat rajattuja.

Olisi myös aika kauhea skenaario olla esim. viisi vuotta velkaa aikaa.  Ja vielä korot ja koron korot päälle.  Taitaa olla lopulta siunaus että tämä ajan lainaaminen markkinatalouden ehdoin ei ole mahdollista.

Valitan että varastin taas arvokasta aikaanne. Mutta omahan on vikanne.

Mainokset