Valokuvat ikkunoina ja peileinä organisaatiotutkimuksessa

“If you feel tempted to use a picture of two hands shaking in front of a globe, put the pencil down, step away from the desk, and think about taking a vacation or investigating aromatherapy.” (Nancy Duarte)

Valokuvissa tutkimusaineistona piilee hurja potentiaali, jos syventyy tarkemmin ajattelemaan niiden käyttömahdollisuuksia. Voisiko niillä tehdä jotain muutakin kuin vain kuvata kentän tilanteita ja kertoa lukijalle, että ”I was here”? Millaiset kuvat ovat merkityksellisiä? Mikä tekee kuvasta merkityksellisen?

Valokuvien kautta avautuu rikas tulkintojen kenttä. Niiden kautta voi palata vielä hetkeksi aineistonkeruun jälkeen niihin tilanteisiin, joissa oli tutkijana läsnä. Niiden kautta voi tarkastella ja analysoida tunteita, tilanteita, tunnelmia ja ristiriitoja.

Rayn ja Smithin (2012) tuore artikkeli kokoaa yhteen ideoita valokuvien käyttömahdollisuuksista. Väitöstyössäni keskityn tällä hetkellä aineiston tuottamisen mahdollisuuksiin valokuvien avulla; annan haastateltavien tai havainnoitavien valita itselleen merkityksellisiä valokuvia uran ajalta ja sitten keskustelemme niistä. Olen huomannut, että valokuvat puheenaiheena nostavat tutkimusilmiöstä sellaisia asioita esille, joita ei muilla tavoin saisi näkyville.

Tutkimuseettiseltä kannalta on tärkeä pohtia valokuvien mukanaan tuomia haasteita; muun muassa tekijänoikeuksia sekä sitä, että tutkittavien henkilöllisyys usein paljastuu kuvista.

Valokuvat toimivat sekä ikkunoina näyttämään lukijalle sitä maailmaa, jota tutkimus kuvaa että peileinä,  joissa tutkittavat ja tutkija voivat reflektoida omia kokemuksiaan niiden kautta.
Kiehtovaa, eikö totta?

Ks. Ray, J. L. – Smith, A. D. (2012)Using Photographs to Research Organizations: Evidence, Considerations, and Application in a Field Study. Organizational Research Methods, Vol. 15 (2), 288−315.

Mainokset