Klassikoiden tuntemisesta

Joka tutkimusalalla on omat klassikkonsa, joita on vaikeaa sivuuttaa, kun alan kehityksen merkkipaaluja kerrataan. Silti harmillisen usein klassikot jäävät unohduksiin tai pintapuolisen ymmärryksen varaan. Usein emme vaivaudu etsimään käsiimme alkuperäisiä teoksia, vaan käytämme oikopolkuja ja luemme klassikoista toisen käden lähteistä. Tähän myönnän ainakin itse syyllistyneeni tavan takaa.

Oikopolkujen kautta käy usein tutustuminen esimerkiksi sellaisiin organisaatioteorian klassikoihin kuin esimerkiksi Max Weber, Fredrick Taylor, Mary Parker Follet, Elton Mayo, Chester Barnard ja Herbert A. Simon. Professori Tuomo Peltonen on välttänyt tämän ansan ja kirjassaan Organisaatioteoria – klassisesta jälkimoderniin (WSOY, 2010) tehnyt ison työn käymällä läpi ison joukon näitä klassikkoja.  Peltosen kirjassa klassikoiden merkitystä on avattu lisäksi rakentamalla pieniä ajankuvia siitä, mikä oli kulloinkin ajan henki ja millaiset elämänvaiheet kullakin teoreetikolla olivat. Näistä voi kenties jäljittää myös pieniä osaselityksiä itse teorioiden sisällön muotoutumiseen.  Esimerkiksi Fredrick Taylorista kerrotaan kirjassa seuraavaa:

”Taylor kasvoi uskonnollisessa kveekariperheessä Philadelphiassa. Lapsuuden perheessä korostettiin puritaanisia arvoja ja tiukkaa kuria. Taylor oli jo lapsena melko pedantti. Hänen kerrotaan vaatineen muun muassa baseball-kentän mittojen tarkistamista.—” (s. 35)

Havahduinkin siihen, että klassikoihin tutustuminen on jäänyt itseltäni aivan liian heppoiselle tolalle. Ehkä joululomalla olisi aikaa perehtyä teoksiin Principles of Scientific Management (1911) tai New State: Group Organization. The Solution of Popular Government (1918).

Minkä klassikon sinä luit viimeksi? Tai: Mikä mielestäsi ylipäätään on klassikkoteos omalla alallasi? Ehdotuksia otetaan vastaan.

Mainokset

One thought on “Klassikoiden tuntemisesta

  1. Totta, pitäisi varmaan paremmin tietää oman alueen opit. Tietojärjestelmätiede on niin nuori ala, ettei meillä ole oikein kirjoina tuollaisia klassikoita kuin muutama. Rogersin diffuusioteoriakirja olisi kyllä syytä varmaan lukea, ja Shapiro & Varianin Information Rules (1998) on myös tosi klassikko, jossa hyvin yksinkertaisesti selitetään monia lainalaisuuksia nykyisessä verkkomaailmassa.

Kommentointi on suljettu.