UUSIUTUMISEN AIKA JA PAKKO

Uudistumisesta näyttää tulleen nykyaikaisen yhteiskunnan pakkomielle.  Kaikilla tasoilla vaaditaan jatkuvasti uudistumista. Globalisaatio ja muut supertrendit muuttavat koko maailman perimmäisiä rakenteita.  Valtiovalta haluaa uudistaa esim. kuntien rakennetta, ja valtion omat organisaatiot ovat jatkuvasti muutoksen kourissa.  Yritysten pitää lähes pakonomaisesti uusia mallistojaan ja tuotteitaan.   Yksilötasolla elinikäinen oppiminen (elinkautisen oppimisen tuomio me vitsailemme korkeakoulussa) on jo kulunut mantra. Mutta onko tämä kaikki uudistuminen luonnon vaatimus, vai ihmisen keksimää turhuutta?

Luonto sinänsä lienee mielenkiintoinen sekoitus pysyvää ja uudistuvaa.  Viime kädessä kaikki uudistuu joskus, mutta ihmisen normaalin aikakokemuksen sisällä suuri osa luonnosta on pysyvää: peruskallio, valtameret, vuoret ja rantaviivat…Luonnossa nähdään kuitenkin myös jatkuva uudistuminen: evoluutio ja esim. ajankierto.  Jo raamatussa sanotaan, että jatkuva uudistuminen on luonnon ja elämän perusominaisuus:  ” Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö”(1. Moos 8:22).

Aina uudistumista ei kuitenkaan perustella näin ylevästi. Kenties brutaaleimman uudistumisen vaatimuksen näin eräässä asiakaslehdessä.  Siinä innokas kodinsisustaja ykskantaan totesi, että jollei hän jatkuvasti uudista kotiaan ja osta uusia tavaroita, se olisi sama asia kuin paikalleen pysähtyminen ja kuolema.  Kuolet siis jos et säännöllisesti osta huonekaluja, ja kääntäen nähtävästi voit välttää kuoleman ahkerilla huonekaluostoksilla.  Paljon uudistumisen myytistä onkin ilmiselvästi kuluttamisen edistämistä, markkinointia.

Uudistumisen vastakohta on vanhassa pysyminen.  Perinteiden kunnioitus on nyky-yhteiskunnassa laitostettu. Perinteitä kunnioitetaan laitoksissa ja instituutioissa, kuten museot, arkistot, kotiseutupäivät, promootiot, jne.  Se, että vanhassa pysyminen voisi olla normaali osa ihmisen arkipäivää, ei tunnu luontevalta vaihtoehdolta.

Organisaatiotutkijat väittävät, että vanha kenraalin ohje oli, että jos joukoilla ei ole mitään muuta tehtävää ja merkitystä, pitää ne organisoida uudelleen.  Tätä ohjetta taidetaan noudattaa kiitettävästi nyky-yhteiskunnassakin.  Muutos on itsetarkoitus. Toisaalta monessa paikassa olisi uudistumisen tarvetta, mutta näihin paikkoihin uudistumisajatukset eivät yleensä ulotu.  Uudistumisenkin suhteen yhteiskuntamme näyttää ajan hengen mukaisesti polarisoituvan:  on niitä joilla on aivan liikaa muutosta, ja on niitä jotka ovat kyvyttömiä pienimpäänkin  muutokseen.

Muutoksen hallinta on ollut ja tulee olemaan yksi liiketaloustieteen keskeisistä teemoista. Sitä meidän pitää itse kunkin jatkuvasti harrastaa, niin työssä kuin yksityiselämässäkin. Ei liikaa eikä liian paljon, vaan sopivasti: ylen määrin on väärin.

Reima Suomi

Uudistaa itseään ja ympäristöään päivittäin

 

Advertisements