Kasettimaksun viimeisimmät kiemurat

Viimeisin ehdotus ns. kasettimaksusta, eli virallisemmin yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta on, että sen sijaan, että kasettimaksu ulotettaisiin koskemaan kaikenlaisia uusia laitteita aina tulostimiin (!) asti (kuten Leikolan mallissa esitettiin), alettaisiin periä kohdennettua veroa YLE-veron tapaan. Ehdotuksen mukaan vero olisi hyvin pieni, aluksi 0,7 € per veronmaksaja per vuosi, mutta ajan myötä tarkoitus olisi luopua tämänhetkisistä laiteveroista ja kohottaa vero 2,5 € per veronmaksaja per vuosi; toki edelleen erittäin pieni kustannus.

Ajatus sinällään – sikäli kuin hyväksyy, että kansalaisten tulisi maksaa henkilökohtaisesta ja lähipiirille tehtävästä kopioinnista – on mainio siitä syystä, että paljolta byrokratialta säästyttäisiin ja veron kustannus ei juuri päätä huimaa.

Myös mielettömistä veroluonteisista maksuista laitteiden kohdalla säästyttäisiin – oikeasti, tulostimista kasettiveroa? Moni on kyseenalaistanut CD- ja DVD-levyjenkin ’kasettimaksun’ ihan perustellustikin, kansalaiset kuitenkin kopioivat niille nykyisin lähinnä varmuuskopioita omista valokuvistaan jne., eivät juurikaan musiikkia (jos osaa kopioida musiikkia CD:lle, miksi tekisi niin eikä kuuntelisi musiikkia suoraan streamina tai mp3:sina soittimesta tai puhelimesta?).

Ja sitten se paljon puhuttu mutta. Jo YLE-vero on herättänyt vastustusta juuri kohdennetun veron luonteensa vuoksi. Tämä olisi – lyhyessä ajassa – jo toinen kohdennettu vero. Mitä seuraavaksi? Moottoritievero? IT-infrastruktuurivero? Perinteisesti verot on kerätty kansalta ja sitten poliittisen järjestelmän kautta on päätetty, mihin verotulot kohdennetaan – ja hyvä niin, silloin on liikkumavaraa verojen suuntaamisessa sinne minne ne tarvitaan.

Toiseksi, YLE-vero on sentään progressiivinen; köyhä maksaa vähän (tai ei lainkaan, jos verotettavia tuloja ei ole), rikas maksaa enemmän – ei toki muun verotuksen progression mukaisesti, vaan tiettyyn maksimieuromäärään asti. Kasettivero taas on kiinteä. Kaikki veroja maksavat maksaisivat saman määrän – tiedä vaikka aiottaisiin kerätä tulottomiltakin?

Lopuksi täytyy muistaa mihin tarkoitukseen kasettimaksu on. Se ei ole kaiken kopioinnin laillistava maksu, vaan ainoastaan laillisen kopioinnin korvausmaksu. Tämän jälkeen on kuitenkin aiempaakin vaikeampi perustella kansalaisille miksi he eivät saisi kopioida mitä haluavat, kun kerran verojakin kopioinnista maksetaan. Tämän blogahduksen kirjoittajan mielestä niin toki tulisikin olla; kopiointi kun ei – kaikesta propagandasta huolimatta – ole varastamista vaan juuri sitä miksi sitä kutsutaan: kopiointia. ”Ethän varastaisi autoakaan” on maailman huonoin vasta-argumentti kopioimiselle – ihan varmasti kopioisin auton jos voisin, ja jos nyt auton kopiointi ei olekaan vielä mahdollista, niin 3D-tulostimilla voi jo kopioida kaikennäköistä, ja piakkoin yhä enemmän.

Viimeisimpien riippumattomien tutkimusten mukaan edes laiton kopiointi ei vähennä levymyyntiä, vaan, ainakin menestyneiden artistien kohdalla jopa lisää sitä jonkin verran. Kysymykseksi – siis siksi oikeaksi kysymykseksi – jääkin, miksi kopioinnista pitäisi ensinkään maksaa, jos se lisää myyntiä eikä vähennä sitä?

Kiitokset ajatuksista Effin aktivistilistalle ja kopioinnin vaikutuksia tutkineille riippumattomille tutkijoille.

Mainokset