Johtaminen on puutarhanhoitoa

Liikkeenjohdon tutkijat ja muut edistyneet fundeeraajat ovat mielistyneet metaforiin, joilla yritetään vangita yritysten toiminnasta jotain olennaista. Pienellä miettimisellä mieleen tulevat ainakin sodankäynnin, urheilun tai musiikin maailmasta kumpuavat ilmaisut. Niiden mukaisesti voi ajatella, että markkinoita vallataan ja asemia puolustetaan. Tärkeää on yrittää pysyä mukana kilpailussa ja viedään projekti maaliin.  Työyhteisöistä puhutaan joskus orkestereina, joissa on soittajien kesken riitasointuja tai parhaimmillaan svengiä.

Ei huonoja vertauskuvia, mutta uusiakin voisi keksiä. Miten olisi puutarhanhoito?

Ajatus perustuu siihen, että näin keväällä olen taas ottanut puutarhakirjat esiin ja ihmetellyt niiden suurta viisautta ja monien periaatteiden sopivuutta myös työyhteisöihin.

Väliotsikoiden lainaukset jäljempänä ovat Rea Peltolan ja Vesa Koivun kirjasta Taitava puutarhuri (2009, WSOY).

Kangasmetsän maa on hiekkaista ja kuivaa, joten siellä viihtyvät parhaiten kuivuutta sietävät kasvit

Kun puutarhuri haluaa saada pihansa kukoistamaan, huolehtii hän siitä, että kukin kasvi saa kukoistaa olosuhteissa, jotka ovat juuri sille optimaalisia. Savimaalle ja kuiville hiekkakankaille sopivat omanlaisensa kasvit, samoin valoon, varjoon ja paahteeseen. Pelkkää onnettomuutta syntyy siitä, jos puutarhuri ei näitä ota huomioon. On turha kiukutella ja polkea jalkaa, kun kasvit eivät kukoista, jos itse ei ole huolehtinut kasvun edellytyksistä.

Siellä, missä pienelle alalle on saatava mahtumaan paljon, tilasta saa eniten irti istuttamalla kasvit kerroksittain

Viisas puutarhuri ymmärtää, että saadakseen puutarhasta kauniin keitaan tai tuottoisan vihannestarhan tulisi se rakentaa monimuotoisuuden ja vaihtelevuuden periaatteelle.  Vastaavasti työyhteisötkään eivät menesty, jos kaikki jäsenet ovat samasta puusta veistettyjä tai kuin tehoviljelyn alla. Tarvitaan siis korkeita puita muille tuulensuojaksi ja pikkulintujen pesäpuiksi, mutta myös keskikorkeita pensaita ja matalampaa kasvustoa. Jopa maanpeittokasveillakin on oma tehtävänsä, vaikka ne ehkä helposti jäävät näyttävämpien erikoisuuksien varjoon.

Puutarha lahjoittaa oman rytminsä hoitajalleen

Jokainen puutarhanhoitoon perehtynyt tietää, että se on ikiaikaista puuhaa, jossa jokaiselle toiminnolle oma paikkansa ja aikansa. Keväällä on kunnostettava kasvupaikat, kylvettävä uusia taimia ja siirrettävä entisiä kasveja paremmille kasvupaikoille. Vanhoista ränsistyneistä pensaista on karsittava kuivuneet oksat ja maaniteltava niitä, että ne innostuisivat uuteen kasvuun. (Erityisesti tämä tuntuu itsestäni jotenkin tutulta ajatukselta…)

Kun sitten kasvukausi kesällä kunnolla alkaa on huolehdittava kastelemisesta, lannoittamisesta ja tuholaisten torjunnasta.  Syksyllä runsaasti satoa tuottavat yksilöt on paras tukea, etteivät ne kasvun tuotosten painon alla aivan pääse romahtamaan.

Talvellakaan valveutunut puutarhuri ei lepää laakereillaan, vaan ideoi uusia projekteja seuraavaa kesää varten. Hyvä puutarhuri suunnitteleekin puutarhansa niin, että se on vetovoimainen kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina, ja että puutarha uusiutuu sopivaa tahtia. Uusia taimia pitää olla kasvamassa ja kouliintumassa kaiken aikaa

Joskus hankkeet epäonnistuvat, mutta se ei haittaa; epäonnistuneet kylvökset käännetään nurin ja kokeillaan jotain muuta

Hyvältä puutarhurilta vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä uuden kasvattaminen vaatii aikaa. Puutarha on arvaamaton, joskus kaikista yrityksistä huolimatta joku kasvi ei vain millään menesty. Ja lisäksi, usein kasvaa erinomaisesti ja aivan kuin itsestään juuri se, mitä pihaansa ei mistään hinnasta halua. On viisautta puutarhurilta ymmärtää ja hyväksyä tämäkin. Helposti puutarhurit vain näyttävät luovuttavan ja lahjoittavat ongelmatapaukset naapurille tai heittävät ne kompostiin.

Puutarhanhoito toimii siis aika mukavasti metaforana, itse asiassa ainakin Pekka Seppänen huomasi tämän jo aikaisemmin.  Toisaalta, muitakin vertauskuvia voisi keksiä.  Onko sinulla mielessäsi joku vielä parempi?

Mainokset

One thought on “Johtaminen on puutarhanhoitoa

  1. Loistavaa! Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Laiska puutarhuri, joka ei huolehdi kasveistaan, saa palkakseen kituvia kasveja. Puutarhan aggressiiviset kasvit tai rikkaruohot vievät elintilaa muilta kasveilta ja puutarhurin aika voi kulua pelkkien rikkakasvien kitkemiseen tai aggressiivisten leviäjien kasvun estämiseen. Ja kasveille kannattaa puhua, ne saavat elinvoimaa siitä! Tosin Myytinmurtajissa tehtiin testi, jossa todettiin, ettei kasvien kehumisella tai haukkumisella ollut merkitystä niiden kasvuun, pääasia oli, että huomiota jaettiin. Ja tämä ei taida pitää paikkaansa johtamisessa :).

Kommentointi on suljettu.