Valmistuvan opiskelijan terveiset

Aloitin opiskelut Turun kauppakorkeakoulussa vuonna 2007 ja olen valmistumassa kesällä 2012. Summaan kokemuksiani johtamisen opiskelusta tulevien opiskelijoiden tietoon. Haluaisin korostaa kauppakorkeakoulun 1) opintojen sisältöä ja monipuolisuutta 2) työskentelytapoja ja 3) hyvää (ylioppilaskunta) opiskeluhenkeä sekä ennen kaikkea ajattelutavan kehittymistä.

Monelle lukiosta suoraan korkeakoulumaailmaan siirtyvälle kauppakorkeakoulun kurssimaisuus kuulostaa hyvältä: opintojen luonne ei tulisi paljoa muuttumaan kuluneesta kolmesta lukiovuodesta. Moni asia on päätetty valmiiksi ja opiskelijan omaksi tehtäväksi jää lähinnä itselleen sopivan aikataulun tekeminen ja aamutuntien välttäminen . Tämä suunnitelmallisuus saattaa herättää kysymyksiä, kuten ”mitä minä hyödyn tästä?” tai ”tässä on ihan liikaa tehtäviä opintopisteisiin nähden” Samoja asioita mietin itsekin monta kertaa, esimerkiksi YLYä ja YSMiä käydessäni. Aina vain opintopisteet ja työmäärä eivät kulje käsi kädessä, mutta silloin kun kurssin sisältöä pohtii vielä vuosien kuluttua, on luultavasti oppinutkin jotain! Hieman varttuneempi opiskelija saattaa toisaalta turhautua holhoavaan otteeseen ja läsnäolovelvollisuuteen ja jää miettimään, missä se akateeminen vapaus on. Kielten opiskelua kun on melko paljon ja kielten kursseja on käytävä vielä maisterivaiheessakin.

Pakollisilla kursseilla opiskellaan kuitenkin ekonomeille välttämättömiä taitoja, jotka tavalla tai toisella on osattava työelämässä, joten motivoituminen kannattaa. Tilinpäätökseen ja taseeseen tulen aivan varmasti tutustumaan yli 65-vuotiaaksi kestävällä työurallani, samoin asiakkaisiin ja henkilöstöjohtamiseen puhumattakaan Excelistä ja suljetuista tai avoimista tietojärjestelmistä. Jos olisin voinut tehdä jotain toisin, olisin valinnut vieläkin monipuolisemmin erilaisia kursseja, esimerkiksi laskentatoimea ja kansainvälistä liiketoimintaa. Työelämässäkään tehtävät eivät aina limittäydy yliopistossa opiskeltujen oppiaineiden perusteella.

KTM-tutkinnon puolivälissä aloin opiskella toista tutkintoa, minkä takia mielenkiintoisia kursseja jäi aikataulu- tai muista syistä suorittamatta. Olen kaikesta huolimatta erityisen kiitollinen saamistani vahvoista kieliopinnoista ja esiintymis- ja atk-taidoista. Kauppakorkeakoulussa opiskellaan kahta vierasta kieltä, ruotsia sekä suomen kieltä ja viestintää. Suomen kielen ja viestinnän opintoja on ollut vain muutama kurssi, mutta ne ovat olleet erittäin hyödyllisiä ja saaneet minut ajattelemaan kriittisesti “tuttua ja kaikkien osaamaa suomen kieltä ja viestintää” kohtaan. Hyvin konkreettinen esimerkki oppimisesta on nähdä itsensä videolla esiintymässä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen.

Opiskelu on sisällöltään vaihtelevaa, sillä itsenäistä työskentelyä ja ryhmätyöskentelyä on mahdollista yhdistää todella monipuolisesti esimerkiksi ulkomaisten vaihto-opiskelijoiden ja suomalaisten vertaisopiskelijoiden kanssa. Johtamisen opiskelu mahdollistaa todella monipuolisten ryhmä- ja tiimityöskentelyvalmiuksien saamisen työelämää varten. Sen eräs keskeisimmistä vahvuuksista on kirjoitustaitojen vahvistaminen. Monet raportit ja harjoitustyöt pakottavat opiskelijan opettelemaan sujuvaa ja loogista kirjoittamista. Kaikesta hyvästä ja oppimastani huolimatta olisin toivonut vielä enemmän sitä, ettei raporttien sivumäärää olisi ennalta määrätty, koska on taito osata kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi (myös ilman teoriaa), eikä laajasti ja monipuolisesti.

Turun kauppakorkeakoulun kielten opiskelu ansaitsee erityismaininnan, sillä se on leimannut hyvin vahvasti omaa opiskeluani. Kielten runsaus pitäisi ajatella positiivisena: missä voit opiskella näin paljon eri kieliä ilmaiseksi ammattitaitoisten opettajien avustuksella? Esimerkiksi oikeustieteellisen tiedekunnan kieliopintoihin verrattuna kauppakorkeakoulun kielten opintoja on paljon enemmän (tai ainakin tuntuu olevan) ja mielestäni kauppakorkeakoulu tukee kielten opiskelua hieman enemmän kuin naapuritiedekunta. Kauppakorkeakoulun opiskelijat arvostavat kielen opettajia äänestämällä heitä vuoden opettajiksi ja kauppakorkeakoulu arvostaa kielten opiskelijoita myöntämällä heille pro lingua -mitaleita.

Viimeisenä asiana haluaisin korostaa kauppakorkeakoulun ainejärjestöissä toimimista. Toimin johtamisen ainekerhossa rahastonhoitajana runsaan vuoden ajan ja sain monia arvokkaita kokemuksia tänä aikana. Siinä oppii tärkeitä vuorovaikutus- ja organisointitaitoja esimerkiksi väittelykilpailun järjestämisestä. Ennen kaikkea opiskelijalle tarjoutuu mahdollisuus oppia ja erehtyä ennen työelämää ilman, että erehdyksillä olisi suurta taloudellista merkitystä. Olisi outoa jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Ainejärjestöissä voi myös verkostoitua muiden tiedekuntien opiskelijoiden kanssa. Systeemi alkoi rakentaa vuorovaikutussuhdetta kasvatustieteen opiskelijoiden Katko ry:n kanssa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kuitenkin kertoa, millaista opiskelu kauppakorkeakoulussa on ollut ja mitä siitä on oppinut. Opiskelu pitäisi nähdä ennen kaikkea henkisenä kasvamisena ja valintojen tekemisenä. Opiskelusta saa juuri niin paljon irti kuin siitä itse haluaa. Toisaalta mitä enemmän työelämäkokemusta opiskelijalla on, sitä enemmän tarttumapintaa hänellä on teorian ja käytännön välillä. Opiskelijoiden olisikin syytä välillä pysähtyä pohtimaan kurssien jälkeen sitä, mitä he ovat oikeasti oppineet ja miten he voisivat sitä hyödyntää. Viimeistään työelämään siirryttäessä ja ns. ekonomin identiteettikriisin aikana pitäisi pystyä summaamaan jotain konkreettista, mitä opiskeluvuodet ovat tuoneet mukanaan. Kannustaisinkin sekä opettajilta ja tutkijoilta että opiskelijoita jatkamaan omaopettajatoimintaa.

Kuten sanottu, opiskelu ja oppiminen eivät ole pelkkää luennoilla istumista ja tentteihin lukemista, vaan ajattelutavan kehittymistä, asioiden järkevää ja loogista perustelemista tai vaikkapa uuden kaupungin ja uusiin ihmisiin tutustumista. Jos on vaikea keksiä, mitä KTM-opinnoista on todellisuudessaan oppinut, voi asiaa miettiä sitä kautta, millainen esimerkiksi itse olisin, jos en olisi suorittanut KTM-opintoja. En usko, että puhuisin omalla kohdallani enää samasta ihmisestä.

Kiitän Turun kauppakorkeakoulua kuluneista, ikimuistoisista viidestä vuodesta Montun bileineen ja Mercan aamukahveineen ja toivon kaikkea hyvää Turun kauppakorkeakoululle  ja sen opiskelijoille myös tulevaisuudessa

Antti Saari

Advertisements