Omaopettaja – miksi se ei auta? Teacher tutoring – what is the matter with it?

(In English, in the end) Viime keväänä teimme kyselyn JOM-kurssilla opiskelijoiden hyvinvoinnista ja siinä kävi ilmi, että monet koulumme opiskelijat eivät joko tienneet kuka heidän omaopensa on tai eivät olleet koskaan nähneet häntä. SEFEn tutkimuksessa Turun kauppakorkeakoulusta valmistuneet antoivat myös risuja omaopetoiminnasta.

Yllättävästi kuitenkin monet omaopettajat koulussamme ovat pettyneet omaopiskelijoidensa aktiivisuuteen; harvat vastaavat sähköposteihin tai yhteydenottopyyntöihin. Miten voi olla näin ristiriitaisia näkemyksiä omaopejärjestelmästä?

Olen itse toiminut nelisen vuotta omaopettajana 15 opiskelijalle ja ensimmäiset ovat jo valmistuneet. Olen saanut heiltä hyvää palautetta, kuinka aineemme voi kehittää kursseja ja oppinut tuntemaan monia heistä aika hyvin ja toivon, että kontakti säilyy pitkään valmistumisen jälkeenkin. Vierailuluennoitsijoista on aina pula :)!

Syitä ristiriitaiseen kuvaan omaopejärjestelmästä voi olla monia. Ensimmäisenä mieleen tulee, että kyselyyn vastanneet eivät ole niiden omaopettajien opiskelijoita, joilta tällaisia kokemuksia olen kuullut. Listaan alle muutamia muita syitä ja niihin ratkaisuehdotuksia:

  • Kaikki opiskelijat eivät halua henkilökohtaista kontaktia yhteenkään opettajaan.
    • Opiskelijoille voitaisiin järjestää luentoja myös ekan vuosikurssin jälkeen esim. HOPS:n päivittämisestä, kv. vaihtoon lähtemisestä ym., jotka voitaisiin videoida ja laittaa nettiin. Tai tehdä selkokielinen nettisivusto opintojen ohjauksesta.
  • Joissain aineissa on yhtä omaopettajaa kohti useita kymmeniä opiskelijoita, jolloin henkilökohtaista kontaktia on mahdotonta saavuttaa (Jos yhtä omaopiskelijaa kohden käyttää puolessa vuodessa ½ tuntia, se vastaa esim. 40 opiskelijan kanssa 20 työtuntia, joka on poissa tutkimuksesta tai opetuksesta.)
    • Omaopettajien ohjaukset tulisi merkitä työsuunnitelmaan, ja sitä kokemusta tulisi myös arvostaa (myös työsuhteiden täytössä), ja jopa palkita omaopena toimimisesta. Lisäksi tarvitaan maksimirajat omaopiskelijoille ja isoissa aineissa mielellään eri vuosikursseille eri omaopet. (Tässä on kyse kyllä suurista muutoksista yliopistomaailmassa, jossa toistaiseksi työsuhteet jaetaan tutkimusmenestyksen ja rahat valmistuneiden opiskelijoiden perusteella.)
  • Opiskelijoiden ohjaustarpeet eivät ole ajankohtaisiasilloin, kun omaopettaja lähettää sähköpostia.
    • Pitäisikö opiskelijat velvoittaa vahvistamaan omaopesuhde sopimuksella tai vaikka vastaamalla ekaan sähköpostiin? Olen pyrkinyt tapaamaan henkilökohtaisesti jokaisen omaopiskelijani ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeen pyytänyt heiltä vaikka sähköpostilla jonkun statusraportin puolivuosittain, kuitenkin viestittäen, että koska tahansa saa ottaa yhteyttä tai sopia tapaamisajan. Tämän jälkeen suurin osa omaopiskelijoistani on oma-aloitteisesti kysynyt tarvittaessa apua ja moikkaa käytävillä nähdessään.
  • Omaopettaja ei viitsi vaivautua enää ottamaan yhteyttähuonojen alkukokemusten jälkeen.
    • Omaopettajalta tarvitaan Kärsivällisyyttä ja Sitkeyttä. Itse olen menettänyt vain yhteen omaopiskelijaan kontaktin vuosien kuluessa. Jossain vaiheessa, kun en saanut vastauksia sähköpostiini, lähetin muistutuksen: ”Oletko vaihtanut pääainetta vai?”, johon kaikki onneksi vastasivat. Erilaiset elämäntilanteet ovat ymmärrettäviä, eikä opiskelijan tulisi tuntea itseään huonoksi opiskelijaksi, kun on vaikka äitiyslomalla tai opinnot eivät olekaan edenneet töiden takia riittävästi.
  • Henkilökohtaiset kemiat eivät sovi yhteen.
    • Ideaalimaailmassa kukin saisi valita omaopensa, mutta valitettavasti työelämässäkään kemiat eivät aina toimi yhteen kaikkien kanssa ja siltikin pitää asiat pystyä hoitamaan. Kuitenkin, jos omaopettaja kohtelee opiskelijaa epäoikeudenmukaisesti tai epäammattimaisesti, opiskelijalla tulisi olla oikeus vaihtaa opettajaa.

Vielä muutama sananen tuosta selkokielisestä nettisivustosta. Mitä jos sivuilla olisi ns. päätöksenteon tukijärjestelmä (DSS)? Opiskelija saisi valita, että koskeeko hänen kysymyksensä opiskelujen suunnittelua (HOPSin tekemistä), vaihtoon lähtemistä, valmistumista, työelämää, muualla suoritettujen opintojen hyväksilukua tms.

Jos kyse olisi vaikka HOPSista, sitten kysyttäisiin, oletko tekemässä ensimmäistä vai muuttamassa vanhaa, kandiin vai maisteriin, haluatko tietää minkä sivuaineen valita jos sinulla on joku pääaine. Ja sen sijaan että kerrottaisiin, että meillä on tällainen symmetriaperiaate, voisi opiskelija valita listasta, että hänellä on tämä pääaine, jolloin järjestelmä kertoisi että hän voi valita tällaisen tai tällaisen sivuaineen!

Tässä olisi yksi esimerkki aivan eri alalta, mutta hyvin toteutettuna. Get started ja ylläty!

Last spring we did a survey on a methodology course about well-being of students. One of the findings was that many students did not know who was their teacher tutor or had not met him or her ever. The finding was similar to a survey made by SEFE, where the students graduated from TSE were disappointed with the teacher tutoring.

Surprisingly enough, many teacher tutors are disappointed to their students’ activity. Many students do not reply to e-mails. So what is the matter with the teacher tutor system in TSE?

I have been a teacher tutor for 15 students during four years and the first ones have already graduated. I get excellent feedback on our courses from them and hope to remain in contact with them also later on. There is always lack of good guest lecturers!
There maybe several reasons, why the teacher tutoring is not working. Below I list some of them and try to come up with some solutions also.

  • Some students do not want a personal contact with a teacher.
    • Lectures about updating the personal study plan or becoming an exchange student might be in order. We could also use an understandable web site on planning studies.
  • In some majors, there are dozens of students per one teacher tutor, and it is impossible to have personal contact with each of them (If ½ hour session per on student would be enough, this would mean 20 hours of supervision with 40 students, when one cannot research or teach.)
    • The supervision hours should be included in the work plan, and the tutoring experience should be valuable (also when selecting teachers), and even reward teacher tutors. There also should be maximum limits for students per a tutor and more tutors in large majors. (The problem is that the money is given on graduated student basis and teachers and researchers are selected on research publication basis. A major change would have to be done within universities.)
  • The supervision is not needed when the teacher tutor contacts.
    • Should there be some official acceptance method of teacher tutor for students (a contract or reply to the first e-mail)? I try to meet all my new students in the beginning and then ask about their progress by e-mail twice a year and encourage them to contact me. They do!
  • Teacher tutor does not contact after bad experiences with passive students.
    • A teacher tutor should be patient. The students should be able to feel appreciated also when they do not progress according to plan. Different life situations are ok.
  • A teacher tutor and student do not get along.
    • In an ideal world, a student could select their own tutor, but unfortunately one has to be able to get along with all kinds of persons. However, with unprofessional teacher tutors, the students should be able to change tutor.

Few words about the understandable web site on planning studies. A decision support system like this? Students could select the topic of his or her question and then is guided through to the answer. One typical question with Finnish students is that what can I choose as my minor subject. A principle of symmetry is a rule there, but nobody wants to know about that principle. Why the students could not just pick a major from the list, and then the list of available minors would be presented (with interesting information and courses :))

Mainokset