TIEDE ON TAISTELUA EPÄJÄRJESTYSTÄ VASTAAN

Mitä on tiede?  Yksi mielimääritelmäni on, että se on taistelua epäjärjestystä vastaan. Yksinkertainen ja ymmärrettävä määritelmä.  Samalla kätevä: näin tieteentekemiseksi – ja siis kai työtehtäviksi – jäsentyy myös esim. mattojen tamppaus kotona vaimon käskystä.

Taistelu epäjärjestely on jatkuvaa asioiden järjestelyä ja hienosäätöä. Mitä se sinne nyt jäi säätämään?  Näin kuuluu yksi nykyajan lausahduksista, kun ihmetellään jonkin viivyttelyä.  Toden totta, tähän kysymykseen voisi kerrankin yrittää etsiä vastausta. Yhä useammin käy kateeksi menneiden polvien elämää, joka oli yksinkertaista ja kiireetöntä: säädettävää oli todellakin vähemmän.  Vaihtoehtoja elämässä oli vähemmän,  mutta myös säädettävää.

Otetaan nyt pohjaesimerkiksi tuo kaikkien tuntema vitsaus, henkilökohtainen tietokone.   Se tarjoaa innokkaalle säätäjälle loputtoman työmaan, aina on jokin parametri vinossa ja aina voisi jotain toimintoa muuttaa tai helpottaa.   Eikä tämä tietenkään riitä, samalla tavalla matkapuhelinta pitäisi säätää: soittoryhmiä, pikapainikkeita, saldorajoja, kuvatunnuksia, soitonsiirtoja… loppua ei näy täälläkään. Tutustukaapa myös kiinteään puhelimeenne: säätämistä kyllä löytyisi varmasti sieltäkin.

Pohjattoman säätötyömaan tarjoaa myös esim. rahaliikenne.   Mistä tililtä laitan minkäkin maksun menemään, ja käytänkö suoraveloitusta, verkkolaskua vai käynkö ehkä itse pankissa maksamassa.   Kun kerran saan itse valita eräpäivät nykyaikana yhä useammassa palvelussa, kai tämäkin pitäisi säätää.  Oman lukunsa muodostavat tietenkin erilaiset sijoitukset ja lainat:  mihin korkoon nyt tällä kertaa haluaisin sitoa esim. lainani, ja mikä olisi paras sijoitusmuoto.

Sitten on tämä perinteisempi säätöpuoli.  Autojen tekniikka onneksi menee parempaan suuntaan: tavallista käyttäjää ei juuri enää päästetä säätämään modernia autoa.  Asiaan vihkiytyneille onneksi vielä riittää vanhoja autoja, ja ainahan voi säätää vaikka pappamopoa tai moottoripyörää.  Itse saan jo näppylöitä esim. noista lehtien vakiojutuista kevään polkupyöräkauden alkaessa:  se ja se seikka on säädettävä ja rasvattava kevätkunnostuksen yhteydessä.

Urheiluun liittyy paljon säätämistä.  Jollekin autuus löytyy suksien voitelemisesta, toiselle lenkkitossun pohjan valitsemisesta, kolmannelle golf-mailan valinnasta.  Ja onneton on tietenkin se rallikuski, jonka karvanopat on säädetty väärin vain asfaltilla ajoon sopiviksi…

Loputon säätämisen suo on terveys.   Ihmisen kehossa on kymmeniä ellei satoja arvoja joita voisi aktiivisesti seurata ja pyrkiä säätämään.  Säätämistä riittää siinä, mitä syö, juo, millä itsensä vaatettaa, voitelee, puhdistaa ja ehostaa.  Vaatetusta voi säätää loputtomiin: uusinta uuttahan ovat itsesäätyvät asusteet, jotka esim. lämmittävät tai viilentävät kantajaansa säätilan mukaan… odotamme tietenkin kaikki innolla että pääsemme näitä kantamaan, ja varsinkin niitä mahdollisia järjestelmävirheitä, vai mitä…

Täytyy tunnustaa että olen itsekin hurahtanut tähän säätämiseen.  Olen koko pienen ikäni harrastanut pienoisrautateitä – tässä harrastuksessa kädet kun rasvaantuvat vain kohtuullisesti ja kevyeen pikantisti sähköltä tuoksuvaan öljyyn. Pitkän analyysin tuloksena olen tullut siihen tulokseen, että harrastuksen yksi keskeinen ilo on juuri tuo säätäminen: aina saa olla virittämässä jotain opastinta, vaunua tai vaihdetta. Valokuvaaminen lienee samassa sarjassa: voin selvästi nähdä valokuvaajien riemun, kun he saavat säädellä järjestelmäkameroiden kaikkia mielenkiintoisia vipuja ja nipukoita.

Palataanpa vielä isovanhempiin.  Tässä vielä joukko asioita joiden säätämisestä he olivat vapautettuja ja onnellisen tietämättömiä: palovaroitin, digiboksi, murtohälytin, internet-liittymä, dvd-soittimen lapsilukko, ilmastointi, veroehdotus, bonuskertymä, kolesterolitaso, painoindeksi… Listaa voisi jatkaa loputtomiin…

Advertisements