EKONOMIAN ANATOMIAA – JA VÄHÄN PATOLOGIAAKIN

 Markku Tuomola

Istuskelin Ruotsissa Vätternin rannalla itsenäisyyspäivän aattona ja lueskelin Kevin

Munksjö ja Vättern iltavalaistuksessa

Crowstonin ja Michael D. Myersin artikkelia (Journal of Strategic Information Systems, March 2004, pages 5-28), joka käsitteli informaatioteknologiaa ja

 

toimialatransformaatiota. Kirjoittajat nostavat artikkelissa hienosti esiin sen, että toimialoja tutkittaessa tarvitaan ekonomisen tutkimusotteen lisäksi institutionaalista ja myös sosiokulttuurista perspektiiviä.

Lisäperustelusteluna näkemykselleen kirjoittajat esittävät, että taloudellisestaperspektiivistä käsin tehty IS-tutkimus on hyvin suurelta osin keskittynyt yksittäisten yritysten tutkimukseen ja kvantitatiivisiin helposti mitattaviin rahamääräisiin ja muihin volyymimuuttujiin. Useampi perspektiivi on erityisesti murrostilanteissa varmasti paikallaan.
Nyt käsillä on murros indrustialismin ajasta globaalin verkottuneen palvelutalouden aikaan. Kaikkien murros- ja transformaatiohetkien (kreikk. kairos) aattona merkkejä rakenteellisesta uudistuksesta on näkyvissä jo selvästi. Vaikka ne yksittäisinä ilmiöinä ovat olemassa markkinoilla, vain harvat ilmiöt jäävät henkiin, koska uudella tavalla rakentunutta markkinarajapintaa ei yksinkertaisesti vielä ole olemassa. Siksi on tarkasteltava toimialakokonaisuuksia ja pohdittava avoimin mielin sidosryhmärakenteita koko markkinassa – joka tänä päivänä on globaali lähes toimialalla kuin toimialalla.

Tarkastelu useammasta perspektiivistä sopisi esimerkiksi niihin markkinatapauksiin, joissa yksityisen ja julkisen sektorin välisessä yhteistoiminnassa näyttää päältä katsoen olevan arvoristiriitoja. Jos osaisimme palata yhteistyömallien rakennusvaiheessa sidosryhmäajatteluun, yhdessä tavoiteltavaan lisäarvoon ja uudistuvaan markkinaan, pääsisimme todennäköisesti eroon mm. julkisen sektorin ja terveydenhuollon johtamisongelmista. Samalla todennäköisesti alkaisivat näiden toimialojen tietojärjestelmähankkeetkin sujua. Lisäarvon tuottaminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että klusterissa tai toimialalla mukana olevat osakeyhtiöt tekevät tulosta.

Yksinäinen kalavene pursiseuralla 6.12.

Miten suhdanteet sitten vaikuttavat johtamiseen? Kun hyvät ajat jatkuvat pitkään, valuuttamääräiset raportit kertovat positiivisia uutisia, mutta todellisuudessa yleensä arvot rapautuvat, kun menee liian hyvin. Itsekkyys lisääntyy ja pääkysymys ihmisten huulilla on: ”mitä minä tästä saan ja kuinka pian?”

Aikojen muuttuessa huonommiksi tuloskäyrät näyttävät punaista, mutta junaa pitäisi viedä ylöspäin. Kun joudutaan hiki otsalla lapioimaan hiiliä ja jopa polkemaan, arjen kysymykset muuttuvat muotoon: ”miksi?” ja ”minne?” Tällaisina hetkinä ei mitenkään riitä vastaukseksi, että ”OyL:n 5§:n mukaan osakeyhtiön ainoa tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille”. Sen sijaan on pystyttävä hahmottamaan toiminnan tarkoitus – missio ja toiminta-ajatus – myös osakeyhtiössä ja kommunikoimaan se kaikille sidosryhmille. Tulos ja siitä seuraava voitonjako on vain hyvin hoidetun mission seurausta, eikä tulos pitkällä tähtäyksellä missään tapauksessa ole huono asia. Se mahdollistaa sekä toiminnan jatkuvuuden että myös voitonjaon oman pääoman ehdoilla sijoittaneille omistajille.

Hyvinä aikoina melkein kuka tahansa ”kellokalle” pystyy kiihdyttämään yhtiön kuin yhtiön

Talvi hiipii Vätternin rantaan 5.12.

tuloskuntoon, mutta kun etsitään uutta näkemystä huomisen tuotteista ja markkinarakenteesta, ei ilman sidosryhmäajattelua pitkälle pötkitä. Ajattelepa, jos tänään perustaisimme osakeyhtiön ja ilmoittaisimme lehdessä, että ”ainoa tavoitteemme on tehdä voittoa itsellemme”. Montakohan asiakasta saisimme tällä markkinointistrategialla? Taitaisipa olla rekrytointiosastollakin aika hiljaista.
Sana ekonomia saa juurensa kreikkalaisesta ”oikos”-sanasta, joka tarkoittaa taloutta tai (koti)talouden hoitoa. Kun sanan juurille mennään, huomataan, että on kyse vastuusta, joka taloudenhoitajalla on pienemmästä tai suuremmasta taloudestaan. Hallinnoinnista ja erilläänpidosta. Sanan juuressa ei ole oikeastaan mitään, mikä viittaisi spekulaatioon. Aristoteleskin piti sanat ”oikonomia” ja ”chrematics” tarkasti erillään toisistaan. Jälkimmäinen viittaa rahallisen arvon maksimointiin – ja se taas ilman ”oikonomiaan” tiukasti liittyvää ”steward”-asennetta on pelkkää spekulaatiota (Steward ei tällä kerralla tarkoita mitään lentoyhtiön stuerttia, vaan enemmänkin ”ministeriä” – palvelijaa tai taloudenhoitajaa, toim.huom).

Spekulatiivinen talous tarjoaa aina kättään, kun meillä on jotain ylimääräistä (joko aikaa, rahaa tai molempia). Parinkymmenen viime vuoden aikana jopa omat asuntomme ovat muuttuneet spekulatiivisiksi sijoituskohteiksi, joiden arvoja media päivittäin noteeraa. Jos spekulaatio tulee liian lähelle päivittäistä arkea, se pilaa koko elämän sekä yksityiselämässä että mikro- ja makrotason taloudellisessa toiminnassa. Nykyaikainen markkina tarvitsee silti varmasti transaktiokustannusten minimoimiseksi myös välittäjiä. Niin kauan kuin tällä välitystoiminnalla on lisäarvoa, se on heidän palvelutuotteensa. Älkäämme kuitenkaan sotkeko tätä ajatusmallia omaan missioomme, ellei tehtävämme ole juuri tämä lisäarvon tuottaminen välittämällä.

Aristoteleen ajattelusta juontaa juurensa myös se, että yhteistyö (cooperation) ja kilpailu (competition) on asetettu vastakkain käsitteinä. Käsitteitä on vaikea pitää erillään, koska ne liittyvät saumattomasti yhteen – jopa meidän henkilökohtaisessa ajattelumaailmassamme. Kumpikaan käsitteistä ei ole sinänsä paha tai hyvä, mutta erillään ja vastakkain asetettuina ne ovat kuolleita. Eräs ystäväni matkan varrella totesi yrittäjän viisaudella, että heidän firmassaan on tunnuslauseena: ”ei päivää ilman kauppaa – jos ei myydä mitään, niin ostetaan jotain”. Sellaista on elämää ylläpitävä vuorovaikutus ja kooperointi liiketoiminnassa. Ahneus on tietysti aina tarjolla, kun bisnestä tehdään. Tosin usein kateus kutsuu ahneudeksi sellaistakin, mikä on aivan luonnollista kannattavaa liiketoimintaa. Kun kateutta ja ahneutta ravistelee omasta ajattelustaan pois, alkavat käsitteet yhteistyö ja kilpailukin mahtua samaan kuvaan. Raja kateuden ja ahneuden välillä kun kulkee omassa sisimmässä – eikä suinkaan näkyvässä niin, että minä olen ahne ja sinä kateellinen tai että tuo yritys on ahne ja tämä virasto on kateellinen.

Itsenäisyyspäivän aamuna Jönköpingissä oli ripaus lunta. Kaupungin raatihuoneen edessä

Siniristiliput raatihuoneella 6.12.

liehui neljä suurta lippua: Kaksi sinikeltaista isäntämaan lippua ja välissä kaksi komeaa sinivalkoista Suomen lippua. Tuntui aika mukavalta, vaikka päivä olikin normaali työpäivä ja reservin ylennykset piti lukea verkkolehdestä.

Hyvää adventin aikaa kaikille tasapuolisesti. Tehdään tulosta. Siis tartutaan kairos-hetkiin, katsotaan tulevaisuuteen ja toimitaan yhdessä!

Advertisements

2 thoughts on “EKONOMIAN ANATOMIAA – JA VÄHÄN PATOLOGIAAKIN

  1. Muutaman vuoden takaisessa Marjo T. Nurmisen kirjassa ”Tiedon tyttäret” kerrotaan taas, että ”oikos” tarkoittaa taloa, asuntoa tai kotitaloutta sekä ”nomos” sääntöä tai lakia ja niistä päästään oikonomiaan, eli kotitalouden pitoon, taloudenhoitoon. Nurminen myös väittää kirjassaan, että ”kotitalouden hoito ei siis ollut vain ruuanlaittoa ja pyykinpesua, vaan koko talon ja sen asukkaiden – perheen, palvelijoiden ja orjien – hyvinvoinnista huolehtimista.”

    Tässä on selkeä yhteys myös Markun kirjoitukseen, työntekijöistäkin pitää välittää eikä vain osakkeenomistajien voitosta. Sitä murrosta kvartaalitaloudesta dekaditalouteen odotellaan monessa yrityksessä varmaan myös tänä jouluna!

    • Jepjep,

      Oikos-talot olivat ”talousyksiköitä” / vaikutuspiirejä, joita talon isäntä hallitsi ja vaikutti linjauksillaan kaikkien sidosryhmien elämään.
      Tätä on helppo ymmärtää, kun palaa pohtimaan suomalaista kyläyhteisöä ja siinä vahvasti vaikuttaneita instituutioita – isoja maalaistaloja ja muita.

      Aivan samalla tavalla ”kyläyhteisön” arvomaailma rakentuu globaalissa kaupungistuneessa maailmassa. Sekä paikallisesti että virtuaalisesti. Vastuu sidosryhmistä on sama, vaikka vuorovaikutuksen toinen osapuoli olisi ”pois silmistä”.

      Hyvää alkanutta viikkoa ja joulun odotusta.

      T. Markku

Kommentointi on suljettu.