Enemmän lahjoja!

Taas on se aika vuodesta, jolloin pienten ja isompienkin mieli askartelee lahjojen parissa. Mitähän joulupukki tuo? Mitä ihmeen annettavaa keksisin miehelle / vaimolle / isotädille / ystävälle?  Miten rahat riittävät kaikkiin lahjoihin? Miksi uhraisin rahaa, aikaa ja vaivaa naapurille annettavaan muistamiseen, kun viime vuonna sain vastalahjaksi vain vaivaisen nuutuneen joulukukan?  Onneksi hyviä lahjavinkkejä pursuaa sieltä ja täältä. Joululahjaksi voisin antaa vuohen tai gradun oikoluvun?

Lahjan antamista ovat pohtineet laajasti myös sosiologit ja jopa organisaatiotutkijat. Kyse on silloin esimerkiksi siitä, miten pyyteetön tai epäitsekäs toiminta kannattelee kokonaisia instituutioita tai työyhteisöjä. Tunnettuja esimerkkejä ovat avoimeen lähdekoodiin perustuvat ohjelmistot ja niiden kehittäjäyhteisöt. Erik Piñeiro (2003) on kuvannut tutkimuksessaan sitä, miten ohjelmoijat pitävät tärkeänä antaa aikaa ja teknistä apua toisilleen ilman vastiketta. Lisäksi moni yhteisö rakentuu palvelusten vaihdannan varaan, jossa palvelukset toisille ja niiden vastavuoroinen vastaanottaminen pitää organisaation jäsenet yhdessä. Niina Koivunen (2009) liittää altruismin osaksi kollektiivista asiantuntijuutta esimerkiksi tuotekehityksessä. Kollektiivisen asiantuntijuuden yhteydessä lahjan antaminen tarkoittaa asiantuntijayhteisöjen tapaa jakaa tietoa keskenään.

Myös yliopistoyhteisö lepää lahjojen antamisen tai niiden vaihtamisen varassa. Anteliaisuuteen kasvetaan jo opiskelun alusta pitäen. Mitä olisi oppiminen ilman muilta opiskelijoilta ja opettajilta saatua palautetta. Toisten mielipiteet siitä, mitä harjoitustyössä, tutkielmassa tai esityksessä oli hyvää ja miten sitä voisi kehittää auttavat yksilöä eteenpäin taitojen harjaantumisessa.  Ottaessaan vastaan muiden avun on samalla velvollinen antamaan apua takaisin. Ei tarvitse olla nanotutkija hyötyäkseen vastavuoroisuudesta; myös kauppatieteilijän asiantuntijuuden kasvaminen perustuu vastavuoroisuuteen ja sosiaaliseen, vuorovaikutuksessa tapahtuvaan oppimiseen.

Kriittiset lukijat muistuttavat tässä kohdin, että ihanteellinen pyyteettömän lahjan ajatus on mahdoton. Lahjan saajaan kohdistuu aina armoton vastalahjan vaatimus. Kuten ranskalainen sosiologi Marcel Mauss (1950) on todennut, kaikissa kulttuureissa on ollut tunnusomaista pakollisten ja vastavuoroisten lahjojen kierto. Kuitenkin lahjojen antaminen ja saaminen kuvaa ihmisten liittymistä toisiinsa ja selittää osaltaan sitä, miten ihmisistä tulee yhteisö.

Lahjojen vaihtamisen käytäntö, on kyseessä sitten ajan antaminen, kontaktiverkon avaaminen muille tai osaamisen jakamista muiden hyväksi, vaatii luottamuksen ja avoimuuden ilmapiiriä. Sitä ei synny, jos joku on vapaamatkustaja, pimittää tietoa omaksi edukseen, vaatii itselleen erityiskohtelua tai kampittaa muita aina tilaisuuden tullen. Olkoon siksi vuosi 2012 hyvä lahjojen antamisen vuosi.

Sitä ennen kuitenkin: iloista ja levollista joulua itse kullekin!

Advertisements

2 thoughts on “Enemmän lahjoja!

  1. Ajankohtainen ja oivaltava kirjoitus, Anni! Vastavuoroisuus todellakin on se liima, joka luo yhteisöjä ja pitää ne yhdessä. Tämä ikiaikainen ihmis- ja eläinyhteisöjen oppi ei nykyään ole riittävästi esillä, mutta Annin kirjoitus antaa hyvän muistutuksen asiasta!

  2. Moikka Anni,
    Tämä on hyvä. Tässä vastavuoroisuudella viittaat juuri roomalaiseen ”Patronus-ajatukseen”, jonka juuri lähtee siitä, että mesenaatin suojatilleen antama lahja synnyttää väistämättä kiitollisuuden velan, joka saa suojatin aina ajamaan suojelijansa etua.
    Vastavuoroisuudessa ei ole mitään pahaa. Varsinaissuomalaisuuteen kuuluu joskus jopa se, että kun käydään kylässä, lasketaan, että varmasti annetaan vastakutsu, jotta ”ei jäädä mitään velkaa”. Tämä on vääristynyttä ajattelua. Oikea suojatin vastaanottava asenne on sellainen, että kun on saanut lahjan, muistaa antaa saamaansa hyvää eteenpäin. Siis niin, että antaa sitä ennen kaikkea kaikille muille paitsi suojelijalleen (Patronus-ajattelussakin suojatti tietää, että hän ei pysty koskaan maksamaan suojelijalleen riittävästi…).
    Tällä tavalla olen yrittänyt ajatella esimerkiksi apurahojen osalta. Siinähän on kyse juuri tästä. Säätiöt ovat riippumattomia eikä niille voi suoraan maksaa takaisin. Pitää vain ottaa vastaan ja antaa sitten omaa substanssiaan eteenpäin niin paljon kuin voi. Siitä myös antaja hyötyy.
    Annetaan siis eteenpäin. Ilman, että jäämme ”vastalahjan turkulaiseen vankilaan”.

    Hyvää adventin aikaa – otetaan vastaan ja annetaan eteenpäin avoimessa verkostossa!
    t. Markku

Kommentointi on suljettu.